Näyttäkää minulle kunnon keskustelu

Tekikö neiti A pissit?

Onko nuorimies pessyt hampaansa?

Hurtta teki molemmat hätänsä, kun kävin päivällä lenkillä. Annoitko sille jo ruoan?

Katsotaanko CSI:ta?

Tämän letkeän sanailun jälkeen annan miehelleni iltasuukon, vedän peiton korviini ja alan mitä todennäköisimmin kuorsata ja kuolata.

Jos totta puhutaan, teiniajan haaveissani en kuvitellut näin latteaa keskustelun tasoa mielitiettyni kera. Ajattelin, että meillä puhuttaisiin yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista, politiikasta, ja keskusteltaisiin kulttuuristakin.

Suunnittelin, että vapaa-ajalla kävisimme teatterissa sivistämässä itseämme draamakappaleilla, minkä jälkeen punnitsisimme esityksen vivahteita dialogin muodossa.

Seurustelumme alkuaikojen sähköpostiviestissä väitin jopa olevani kulttuurinharrastaja. Jos kulttuurinharrastaja vetää baarissa punkkua pikkupäissään ja juttelee korkealentoisesti, niin jep - tokihan sellainen olen.

Toisaalta mieheni pullisteli harrastavansa aktiivisesti lenkkeilyä. Aikani lenkkareiden nurkassa kyyhötystä katseltuani kehotin häntä aloittamaan juoksutreenit uudelleen. Hän mulkaisi minua pitkään ja säälin sekaisesti. Olin siinä vaiheessa niin vahvasti paksuna, etten voinut paeta tuosta hirvittävästä valheellisuuden verkosta.

Koska keskustelun merkitystä korostetaan paljon parisuhdeoppaissa, olen yrittänyt välillä virittää särmikkäitä sanailuja siippani kanssa. Mieheni on siitä surkea, että hän on kanssani usein samaa mieltä ja keksimäni hyvä aihe valuu hukkaan. Samoin se on toisinpäinkin.

Ei se estä provosoimasta. Parhaiten ärsyttäminen onnistuu liikenteessä. Mieheni ei näet ole alkujaan paikallinen ja hän toisinaan sekoilee reiteillä. Siitä riittää räpätettävää, mutta ei - ei siitä keskustelua synny.

Lyhyitä ja aina samalla tavalla päättyviä keskusteluja herää säännöllisesti rahan käytöstä. Minä osaan käyttää rahaa tehokkaasti, mieheni mielestä liiankin tehokkaasti. Hän haluaisi säästää mutta mielestäni turha pihiys on tylsää.

Kaikista yllättävintä kuitenkin on, että latteaksi luulemani keskustelut eivät olekaan oikeasti latteita. Ne ovat mahtavia. Kukaan muu kuin mieheni ei jaksaisi kuunnella loputonta oma lapsi, paras lapsi -analyysiäni.

Ja sitä paitsi, näyttäkää minulle maailmaa syleilevästi keskusteltava pikkulapsiperhe, niin minä näytän teille - kieltä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.