Naisen paikka on kaikkialla

Kansainvälinen Naistenpäivä on ensi viikon sunnuntaina. Muistutan tässä kaikkia miehiä, että Naistenpäivän osuessa viikonlopulle työpaikan naisia hemmotellaan makeisin jo perjantaina.

Viime viikolla kauppias Vesa Keskinen pohjusti Naistenpäivää lausumalla lehdistössä, että naisen paikka on kodinhoitohuoneessa. Lause kuulostaa niin hauskalta, ettei siitä viitsi edes provosoitua.

Onko miehen paikka sitten takkahuoneessa, hih hih, vai tuulikaapissa? Missä Vesa Keskisen paikka on? Se selviäisi ehkä hänen uudesta tosi-tv-ohjelmastaan, mutta kukapa sitä viitsisi katsella.

Olen melko varma, että Keskisen nimi löytyy Jyväskylän Klubin salaiselta jäsenlistalta, kun se seuraavan kerran putkahtaa julkisuuteen.

Tiedetään, että Vesa Keskinen luottaa eniten tarueläin yksisarviseen. Niitä on hänellä patsaana pihassaankin vaikka kuinka monta.

Tässä asiassa meillä Keskisen kanssa on jotain yhteistä. Minullakin on samantapainen luottoeläin, niin sanottu toteemieläin, kuten intiaaneilla.

Toteemieläin ilmestyy ihmiselle mystisesti ja niin kävi viime kesänä lomalla rannikolla.

Istuin yksin aamuvarhaisella mökin pihalla nauttimassa maisemasta hyvän aamiaisen jälkeen. Pihaan ilmestyi kuin tyhjästä iso kauris nuuhkimaan istutuksia. Kun näppäilin kännykästä kameraa esiin, eläin huomasi minut, muttei lähtenyt karkuun. Päinvastoin, se otti askeleen lähemmäs ja katseli tovin. Vasta sitten se poistui kaikessa rauhassa paikalta.

Valokuvasta vasta mystinen tuli. Kaurista ei näe siitä ollenkaan, ellei osaa katsoa tarkasti oikeaan kohtaan. Toteemieläin, ilmiselvästi.

Laitoin kalliolle sämpylän, mutta harmikseni kauris ei viikon aikana enää palannut.

Viimeistään tässä iässä nainen tarvitsee toteemiinsa eläimen lisäksi muutamia ihmisiäkin, joihin voi luottaa. Oma paaluni on säälittävän matala. Siitä löytyvät kuitenkin naisen elämän keskeiset henkilöt kuten kampaaja ja kosmetologi. Lisäksi muutama päteväksi havaittu terveydenhoitoihminen, pari viisasta työkaveria ja hyvä silmänympärysvoide.

Toteemin perustus on valettu suklaasta. Lopetin sen käytön vuodenvaihteessa melkein kokonaan ja mitä seurasi: järkyttävä ihottuma molempiin kämmeniin.

Kokeilin kaikki mahdolliset voiteet, mutta kutina vain paheni. Noin neljän viikon jälkeen iski tajunnan räjäyttävä mahatauti, jonka kurimuksessa oli pakko imeksiä suklaalevy jotain energiaa saadakseen. Ja kas, kutina loppui heti ja nahkakin alkoi parantua.

Ihminen voi olla näköjään allerginen suklaattomuudellekin.

Vanha klisee, jonka mukaan nainen on rumimmillaan passikuvassa, ei ole totta. Hän on rumimmillaan automaattisen nopeusvalvontakameran kuvassa.

Aika moni onkin jo havainnut, että Korpilahden paikkeilla nopeusrajoitus alenee kahdeksastakympistä kuuteenkymppiin normaalia nopeammin. Itsekin täräytin lievää ylinopeutta kameran kohdalle ja sain rikesakon. Vaikka myönsin erheen netissä, piti mennä näyttämään naama poliisilaitokselle.

Jos olisin tiennyt että kuva on niin hirveä, olisin laittanut huulipunaa, kammannut tukan ja ajanut paremmalla ilmeellä kameraan uudelleen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Kehu kääntyy itseään vastaan

Kolumni: Hevosurheilu on sitkeiden ihmisten laji

Kolumni: ”Totuus astuu vallan alle, vääntyy ja katkeaa”

Kolumni: Sademetsäpalot uhkaavat koko maapalloa

Kolumni: Wowittajan paluu

WoWittajan odotettu paluu

Kolumni: Kuka tekisi fiktio-Docventuresin?

Kolumni: Typerät ideat ovat uusiutuva luonnonvara

Kolumni: Aasialaiset uskovat yksilön vastuuseen

Kolumni: Trump mokasi mahdollisuutensa napapiirillä turvauduttuaan tyypilliseen pikkumaisuuteensa

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.