Naurettavaa, naurettavaa

Tuhansien eurojen palkkiot, pauhasi Yleisradion toimittaja television iltauutisissa. Pääuutisena olivat kansanedustajien palkkiot valtionyhtiöiden hallintoneuvostoista. Tarkkoja summia ei kerrottu mutta räyhäkkäästi puhuttiin tuhansista euroista vuodessa.

Voiko Suomi todella niin hyvin, että lailliset korvaukset hallintoneuvostojen jäsenyydestä ja kokouksista ovat Ylen pääuutinen?

Poliitikkojen rahoista on viime vuosina syntynyt paheksuttava kuva Ylen, Helsingin Sanomien ja iltapäivälehtien uutisoinnissa. Pienetkin summat on esitelty suurella äänellä ja pienellä suhteellisuudentajulla.

VALTIONYHTIÖT ovat valtion täysin tai vain osaksi omistamia yhtiöitä. Monista niissä on historiallisesti ollut tapana pitää poliitikoista koostuneita hallintoneuvostoja.

Hallintoneuvostojen rooli on usein vähäinen. Neuvostojen jäseniä on pidetty ajan tasalla yrityksen asioista, mutta päätösvalta on pieni.

Hallintoneuvostot muistuttavat kuitenkin yritysten johdolle ja ammattilaishallituksille, kuka omistaa yrityksen. Jos valtio-omisteisissa yrityksissä ei kuunnella yhteiskunnan ääntä, yrityksellä on turha olla valtiollista omistusta. Omistajan pitää aina olla yrityksen isäntä.

Hallintoneuvostojen kritiikissä on poliittisen päätöksenteon ja rahoituksen ajojahtia. Valtakunnallisen median suuruudentuntoiset toimittajat uutisoivat silmät sumeina poliittista rahoitusta.

Puoluerahoituksessa on ollut ongelmia. Poliitikot ja puolueet eivät ole kertoneet avoimesti rahoitustaan. Jääviyskytkyjäkin on ollut. Mutta läpimätää politiikka ei ole.

Jokin raja uutisoinnissakin pitää olla.

Puolueet ja poliitikot tarvitsevat rahaa. Politiikkaa ei pidä sosialisoida puoluetuella tapahtuvaksi toiminnaksi. Ihmisten ja yritysten lahjoitukset puoluetoimintaan ovat hyvä asia. Niitä tulisi suosia eikä moittia. Mutta rahoitukselta tulee vaatia avoimuutta.

MUUTKIN KUIN YLE ovat epäonnistuneet viime viikkoina uutistyössään. Iltalehti kertoi loton jättipotin saaneesta kalajokelaisesta nuoresta miehestä. Tarina oli väärä. Iltalehti joutui uutisvedätyksen kohteeksi, kun jyväskyläläinen nuori mies päätti edistää "källillä" yhtyeensä tunnettuutta ja kritisoida iltapäivälehtien luotettavuutta.

Kuviossa oli mukana kaveripiiriä, joten iltapäivälehti uskoi väärän tarinan.

Myös pääkaupunkiseudun äänenkannattaja Helsingin Sanomat on notkahdellut viime kuukausina. Lyhyessä ajassa lehdessä on ollut kolme suurena uutisena esitettyä juttua, jotka ovat julkaisunsa seuraavana päivänä kuivuneet kokoon.

Uutinen sanomalehtipaperitehtaiden suurfuusiosta eli julkaisuaamuna vain muutaman tunnin. Samoin kävi räyhäkkäälle jutulle siitä, että nopeusrajoituksia lasketaan roimasti maassamme. Ja viimeksi tuli sitten uutinen siitä, että hätäkeskuspäivystäjät eivät malta puhua rauhassa avun tarvitsijan kanssa, koska heidän palkkaustaan on sidottu puhelujen nopeuteen.

Jokainen media epäonnistuu joskus. Silti huonoa työtä ei pidä hyväksyä. Herätys Helsingin media!

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen päätoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.