Naurujoogaa ja muuta tukea

Olen ollut Viitasaaren Seudun palveluksessa melkein 26 vuotta. Olen kai toimituksen kuivin käpy.

Väliin pikkuisen leipäännyttää. Kansalaisopisto on jo ehtinyt aloittaa opintokautensa ja nappulakisat juostu liiankin monesti. Revi siitä sitten aina uusi näkökulma.

Onneksi olen onnekas työkavereiden suhteen. Heiltä voi ammentaa puhtia ja ideoita.

Tiesittehän, että yhdellä meistä on syväkurkkuja eli tietolähteitä lähes joka lähtöön. Hänellä on vainu paljosta, mitä Viitasaarella "pinnan alla" tapahtuu.

Toinen työkaveri on salamalähtijä juttukeikalle. Menossa jo autolle, kun muut vasta miettivät, viittiskö vaivautua ulos toimituksesta.

Eräs kollega palaa lähes aina keikoilta "ihan ihanaa"-tilassa. Hän onnistuu tapaamaan vain mahtavia ihmisiä, jotka tekevät mahtavia asioita. Hänen silmiään ei kyynisyyden kaihi ole onnistunut haalistamaan.

Yksi kollega keskeyttää nurkumatta työnsä aina, kun tietotekninen pulma jumittaa jonkun muun puuhat. Ilman häntä Seutu ei ilmestyisi kerran viikossa.

Eräs työkaveri kirjoittaa mainiosti kaikesta kotimaan politiikan ja mökin mummujen huolien välillä. Häneen voi aina turvautua journalismin pulmissa.

Yhden seutulaisen elämä herättää jatkuvaa ihmetystä. Hänelle sattuu ja tapahtuu useammin ja kummempia kuin muille. Hänen arkensa on kuin stand-up-komiikkaa. Kahvipöydässä ulvotaan väliin kuin naurujoogassa.

Eräs kollega on niin kiltti, että emme aina sitä ansaitse. Unohdin viimeviikkoisen kiertävän kahvinkeitto- ja tiskikonevuoroni. Tämä ihanuus paikkasi mokani kaikessa hiljaisuudessa. Olisin todellakin ansainnut huomautuksen.

Mutta nuoret ne vasta ovatkin toimituksen suola ja vanilja. Itsekin jaksan paljon enemmän, kun seuraan toimituksen junioreita, jotka iältään voisivat olla lapsiani. He eivät juuri koskaan sano ei minkään hassun ja levottoman edessä. Odottakaapa vain mitä tarjoaa ensi kesän Loma-Seutu!

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.