Nepal tarvitsee meiltä yhteisyyden viestin

Kun itäaasialainen piirtää ympyröitä, joista yksi kuvaa häntä itseään ja muut muita ihmisiä, ympyrät ovat luultavimmin samaa kokoa. Länsimainen taas merkitsisi itsensä isolla ja toiset ihmiset pienillä ympyröillä.

Jos me täällä olemme minuutta korostavia individualisteja, he siellä, kuten Nepalissa, ovat kollektiivisia. Nähtävästi tämä merkitsee, että he ovat valmiimpia yhteistyöhön, toisten tukemiseen ja elämän kokemiseen ykseytenä.

Heidän uskontonsa julistavat samaa. Hindulaisuus tai buddhalaisuus ovat periaatteeltaan väkivallattomia näkemyksiä. Se ei Nepalin lähitakavuosien sisällissodasta, kuninkaallisesta vallasta ja lähinnä äärivasemmistolaisesta voimankäytöstä huolimatta ole korostumatta kansan elämässä.

Lännen individualismi on etääntynyt kristillisestä etiikasta, joka lähtökohtiaan julistaa rakkautta ja yhdenvertaisuutta. Mutta uskomisen idea täällä on kääntynyt vähättelyksi ja samantekevyydeksi. Lähimmäisenrakkautta ja yhteisyyden aatetta oleellisempia ovat raha, tavarat, hölmöläisviihde ja sen sellainen, data.

Mikäli, kuten näyttää, evoluutio on johtamassa ihmistä muodonmuutokseen, uuteen historian vaiheeseen, muistuttaa tulevaisuuden ”kehittynyt” olento robotisoituvaa oliota. Sellaisen syntymistä vauhdittaa luontoa, henkeä ja kulttuureja tuhoava tekninen kehitys.

Huhtikuun liian aikaisessa keväässä sairastuttuani tunsin pään halkeilevan riittämättömyyden paineissa, samastuvan paitsi itsen surkutteluun myös maapalloon vailla tasapainoa.

Itsekästä? Tunnen vain omat ajatukseni. Luon olemassaoloni, kokonaisen maailman, sillä kenenkään toisen silmin en sitä näe ja hahmota.

Hindulaisuudessa on tunnettu lausuma, jonka mukaan ihminen suhtautuessaan toiseen ihmiseen havaitsee tämän olevan ”minä”, suhtautuja itse, samaa olemusta, moninaisuuden osatekijä ykseydessä. Palvellessaan kaltaistaan ihminen palvelee samalla itseään. Kristinuskossa puolestaan Vapahtaja kehottaa rakastamaan myös vihollista.

Lähimmäisenrakkauden toteutumana muistan kerran Nepalissa kokemani kulttuurin, jokapäiväisyyden, jossa perustehtävä tuntui olevan toteuttaa elämän välttämättömyydet, selvitä tässä ja nyt, ja tämän osallisuuden kautta säteillä myönteisyyttä ja optimismia ympärilleen.

Vaikka kysymyksessä on käsittämättömän köyhä ja köyhyydessä julmuuksiin (sisäiset taistelut, ihmiskauppa) törmännyt kansa, heidän suhteensa olemassaoloon on valoisa. Elämä koostuu kärsimyksestä, kuten Buddha sanoo, mutta kärsimys ei ole yksipuolista, vaan sisältää kääntösivun; arvostuksen, joka välittyy heidän olemuksestaan ja kunnioituksestaan elämää kohtaan. Miten pieniä itäaasialaisen kulttuurin ilmentämät onnen ja välittämisen hetket meistä kenties ovatkin, heijastavat ne lännessä enimmäkseen tavoittamatta jäävää perusihmisyyttä.

Sietokykynsä ihmiskunnan tekoihin menettänyt luonto osallistuu elämän toteutumiseen usein ennustamattomin, tieteen häviävästi todistamin tavoin, mutta kaameimmillaan kohtuuttomasti ja ihmisen kannalta sittenkin yllättäen ja sokeasti.

Näinä päivinä en aina tiedä, pyydänkö terveyteni jatkumista Vapahtajalta vai mietiskelenkö pelonsekaisella kiintymyksellä aikanaan tervehtimääni rakkautta ja elämää ylläpitävän Vishnu-jumalan ilmentymää – Himalajan Machhapuchhare-vuorta (Kalanpyrstöä) – kysyen apua ja voimaa Nepalin kansalle.

Maailma on niin absurdi. Emme oikein ehdi myöntää edes pelkojamme.

Se, mitä voi tehdä, on mahdollisuuksien mukaan koettaa tukea Nepalin-avustustyötä, ihmisyysvalmiutta, jota lännessä yhä osoitetaan ja joka yhäkin lähettää yhteisyyden viestiä huomiseen. Uutisten mukaan avun kulkeutumisessa riittää shokin paineissa ongelmia. Tiedot ovat raskaita ja vaihtelevat niin kuin aina. Omat sanani sieppaa entiseen tapaan aika sivulliseen idealismiini vastaamaton tuuli.

Kirjoittaja on kirjailija ja vapaa toimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Kehu kääntyy itseään vastaan

Kolumni: Hevosurheilu on sitkeiden ihmisten laji

Kolumni: ”Totuus astuu vallan alle, vääntyy ja katkeaa”

Kolumni: Sademetsäpalot uhkaavat koko maapalloa

Kolumni: Wowittajan paluu

WoWittajan odotettu paluu

Kolumni: Kuka tekisi fiktio-Docventuresin?

Kolumni: Typerät ideat ovat uusiutuva luonnonvara

Kolumni: Aasialaiset uskovat yksilön vastuuseen

Kolumni: Trump mokasi mahdollisuutensa napapiirillä turvauduttuaan tyypilliseen pikkumaisuuteensa

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.