Nimby vai osallistuva kansalainen?

Kansalaisten osallistaminen ja osallistumismahdollisuuksien luominen päätöksenteossa on ollut viime vuosikymmenten kasvava kehityssuunta. Tällä halutaan korostaa myös päätöksenteon läpinäkyvyyttä. Kansalaisia halutaan siten kannustaa ja kehottaa osallistumaan ja olemaan aktiivisia heitä koskevissa asioissa.

Kansalaisten osallistumisen kannustamisen tavoitteena on ollut ylhäältä saneltujen ratkaisujen välttäminen, jotta pattitilanteilta vältyttäisiin. Demokratian lisääminen ja kuulluksi tulemisen mahdollisuus ovat hyväksyttäviä ja tavoiteltavia arvoja, joita harva kyseenalaistaa.

Näitä tavoitteita palvelemaan tehtiin esimerkiksi maankäyttö- ja rakennuslakiin uudistus vuonna 1999. Uudistus toi mukanaan "osallisen" käsitteen, joka on laajempi kuin entinen "asianosaisen" käsite. Osallisia tällöin ovat ne, joiden elinoloihin kaavoituksella on vaikutusta.

NÄINÄ aikoina, jolloin Facebook lukuisine kannatusryhmineen katsotaan oivaksi ja liki ainoaksi kelvolliseksi kansalaisuuden osallistumisen muodoksi, voi arkkitehti Aija Staffansin väitöskirjassaan esittämät ajatukset paikallisyhteisöjen merkityksestä tuntua vanhanaikaisilta. Yhtä kaikki molemmissa kuitenkin kyse on kansalaisten osallistumisesta, muoto vain on eri.

"Vanhanaikaiset"osallistumisen muodot, kuten Staffansin kaupunkisuunnittelun väitöskirjassaan tutkimat asukasfoorumit, vahvistavat paikallista identiteettiä. Staffansin mukaan foorumien jäsenet toimivat arjen asiantuntijoina ympäristössään.

Nykyään jokaisella kylällä ja kaupunginosalla on oma asukasyhdistyksensä, mikä itsessään on jo yksi osoitus yhteisöllisyyden lisääntymisestä.

Nämä yhteisöt toimivat idullaan olevissa konfliktitilanteissa puskureina ja tiedon välittäjinä asukkaiden ja hallinnon välillä. Hallinnon näkökulmasta ne kanavoivat toimintaa maltillisempaan suuntaan irti usein ärhäköistäkin protestiliikkeistä.

Paikalliset yhteisöt valvovat alueeseensa kohdistuvia muutoksia, joita ei aina koeta mieluisina. Tyypillisimmillään yhteisöt tarkkailevat ympäristönsä maankäyttöä ja rakennussuunnitelmia, eikä tällöin nimby-syytöksiltä vältytä.

NIMBY-KÄSITTEELLÄ (not in my back yard) viitataan oman asuinympäristön puolustamiseen liittyviin kiistoihin. Tällöin ihmiset kokevat, että he saavat muutoksesta pelkät haitat ja hyödyt menevät muille.

Nimby-ilmiö ei ole syntynyt tyhjästä. Se on osa kansalaiskompetenssin vahvistumista ja vaatimusta kansalaisten osallistumisen lisäämisestä. Toisaalta juuri nämä ovat toivottuja tavoitteita.

Eri asia taas on, milloin kansalaisten vaatimukset ovat kokonaisuuden kannalta paikallaan ja milloin eivät.

Olennaista kuitenkin on, että kansalaisia kuunnellaan heitä koskevien asioiden päätöksenteossa. Se edellyttää, että päätöksentekojärjestelmässä tunnistetaan ja tunnustetaan, keitä muutos koskee. Ja että heidän kanssaan ryhdytään keskustelemaan.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.