Nolous, harmi ja upea Aalto

A niin kuin arkkitehtuuri ja Alvar Aalto. Olen jyväskyläläinen, enkä koe että Aaltoa olisi tuputettu varttumisen varrella liikaa, vaikka hänen arkkitehtuuriset kohteensa ovatkin yksi kaupungin vetonauloista. Saati että osaisin luetella kaikki kohteet ulkomuistista, vaikkakin varmasti yli puolet.

Päätin siis täyttää yhden sivistykseni Aalto-aukoista, ja vierailin muutama viikko sitten Säynätsalossa, Aallon kesähuvilana tunnetussa Muuratsalon Koetalossa.

Ilmoittauduin ohjeen mukaan pari päivää ennen H-hetkeä Alvar Aalto -museolle, josta kerrottiin kierrokselle olevan vielä paikkoja. Sain sähköpostitse kirjalliset ohjeet siitä, kuinka löytäisin perille.

Auton sai parkkeerattua lähtöpisteen viereen, jossa parveili jo parisenkymmentä Koetaloon odottavaa vierailijaa.

Opasta ei näkynyt ilmoitetulla kellonlyömällä, mutta pian joukossa alkoi kuhina: raha vaihtoi omistajaa ja supatus kertoi, että ilmeisesti paikalla oleva nainen aikoi kerätä pääsymaksut kierrokselle.

Maksujen kerääminen oli alku yhteisöllisyydelle, sillä oppaalta ei vaihtorahaa löytynyt. Moni oli valmis maksamaan tasasumman, kunhan tilanne vaan etenisi.

Alkoi sataa.

Ruotsalaiset vierailijat alkoivat naureskella, noinkohan pääsisimme kierrokselle ollenkaan. Ihmisten silmien pyörittely oli hupaisaa katsottavaa, mutta samaan aikaan paikallisena tunsin häpeää. Kuinka vierailu näin tunnettuun paikalliskohteeseen voidaan aloittaa näin amatöörimäisesti?

Noloa.

Yksi porukan vähemmän boheemi vierailija tokaisi kaverilleen, että ”sanoinhan minä, juuri tällaista tämä on!”

Harmitti.

Kun kierros vihdoin alkoi, reilun vartin myöhässä, Aallon vene, saunarakennus ja itse Koetalo saivat ihmiset innostumaan. Vierailukohde oli todella ainutlaatuinen ja tutustumisen arvoinen.

Opastus oli englanninkielinen, mutta valitettavasti niin hentoääninen, että vain valppaimmat ja tarkkakorvaisimmat saattoivat kuulla sen sisällön. Onneksi netistä löytyi tietoa kohteesta.

Saunaan ei päässyt sisälle, epäselväksi jäi, olisiko pitänyt päästä. Yhden miehen mielestä kierroksesta olisi pitänyt saada alennusta, koska oppaalla ei ollut saunanavaimia mukanaan.

Koetalolla ihmiset kurkistelivat varovasti huoneesta toiseen, ja valuivat omia aikojaan pienissä ryppäissä pois alueelta.

Näin laajaa joukkoa kiinnostavassa kohteessa olisi aivan minimi, että pääsymaksun maksaminen olisi helppoa ja jouhevaa. Kierros alkaisi aikaan, joka on etukäteen ilmoitettu.

Jokaiselle kierrokselle osallistujalle voisi antaa edes pienen tietopaketin monisteella, kielivaihtoehtojakin voisi olla edes muutama. Jos opastuksen haluaisi nostaa kansainväliselle tasolle, olisi vierailijoiden mahdollista tilata erikseen esimerkiksi audio guide -äänitallenne vierailua varten. Tällaisia ei paikan päällä näkynyt ainakaan tällä kertaa.

Koetalossa on oivalliset puitteet 50-luvun aikamatkalle, jota selkeät tietoiskut eri paikoissa ja tarinat Alvar Aallosta ja hänen elämästään olisivat voinet elävöittää.

Myös liikenneyhteys Jyväskylän keskustasta koetalolle olisi hyvä mainita, jos tarjolla ei ole erillistä bussikuljetusta. Myös sähköpostiliitteenä lähetetty kartta voisi auttaa paikan löytämistä, etenkin jos kyseessä ei ole paikallinen vierailija.

Jyväskylä on Suomen tunnetuimman suomalaisen arkkitehdin kaupunki, eikä syyttä. Jyväkylässä sijaitsee 16 Aallon suunnittelemaa kohdetta, jotka kiinnostavat sekä arkkitehtuurista kiinnostuneita matkailijoita että muita turisteja. Aallon kohteet voisivat näkyä vaikkapa opastekyltein ja kävelyreitein koko kaupungissa.

Oli sitten kyseessä asiakaspalvelutilanne, opastettu kävelykierros tai näyttely, jossa vierailija maksaa palvelusta, tulisi se hoitaa ammattimaisesti alusta loppuun. Vierailijan yksittäiset kokemukset saattavat heijastua koko Jyväskylän imagoon.