Notkeiden arvojen yhteisö

Talousahdinkoisen Kreikan pääministeri Alexis Tsipras ei Venäjällä vieraillessaan peitellyt maansa kriittistä suhtautumista Venäjän vastaisiin talouspakotteisiin. Eriseuraisuuttaan Euroopan unionin sisällä Kreikka alleviivasi samaan aikaan esittämällä Saksalle lähes 300 miljardin euron laskelman toisen maailmasodan sotakorvauksista. Saksa on toistuvasti todennut, että sotakorvauskysymys on ratkaistu lopullisesti jo ajat sitten.

Vaikka Tsiprasin vierailu ei paljon konkreettista tuottanut, Venäjän presidentti Vladimir Putin ylisti Venäjän ja Kreikan ”henkistä yhteyttä”, jota ilmentää muun muassa ortodoksisuus vallitsevana uskontona. Putinin mukaan Venäjä investoisi mielellään esimerkiksi Kreikan satamiin, lentokenttiin, kaasuputkiin ja energiasektoriin. Erityisesti Putin toivoi Kreikan osallistuvan Venäjän kaasuputkihankkeeseen Turkissa.

Pakotteiden purkamisesta Putin totesi, ettei Venäjä voi antaa yhdellekään maalle erityiskohtelua. Muotoiluista voi päätellä, että parhaiten Kreikka palvelee Venäjän etuja pysymällä EU:ssa mutta luomalla siellä eripuraa.

Putinin viittaus Turkkiin on mielenkiintoinen. Joulukuussa Putin suurine ministerivaltuuskuntineen vieraili Ankarassa. Pääaihe oli venäläisen kaasuputken linjaaminen Turkkiin.

Turkin ja Venäjän suhteilla on värikäs ja sotainenkin historia alueellisina kilpailijoina. Keisarillisen Venäjän ja Ottomaanien valtakunnan vanha suuruus romahti ensimmäisessä maailmansodassa. Tsaarinvallan kukistaneet bolshevikit tukivat aluksi uuden, maallisen Turkin valtion perustajaa Mustafa Kemal Atatürkia, mutta kylmän sodan aikana Neuvostoliitto ja sotilasliitto Naton jäseneksi kelpuutettu Turkki olivat täysin vastakkaisissa leireissä.

Neuvostoliiton romahdettua Turkki kiinnostui vaikutusvaltansa kasvattamisesta turkinsukuisten kansojen alueilla entisissä neuvostotasavalloissa, mutta viimeistään Venäjän oppi lähiulkomaistaan veti tuolle työlle rajat. Nyt suhteissa on taas uusi taso, kun maiden suuruudenhullut johtajat eli Putin ja Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan ovat löytäneet toisensa.

Putin palauttaisi Neuvostoliiton valtasuuruuden, Erdogan haluaa Turkista islamilaisen maailman johtovaltaa. Kumpikin johtaja näkee maansa nousevana valtana ja nimeää ”läntiset arvot” tai niiden rappion kansojensa terveen perustan uhkaksi. Vaikka maiden neo-imperialistiset tavoitteet voivat törmätäkin – ja ovat jo törmänneet Syyriassa – toistaiseksi yhteistyö avaa enemmän etuja.

YK:n turvallisuusneuvostossa Turkki toki äänesti Krimin anneksaatiota vastaan, mutta muu Venäjän paheksunta on ollut huomiota herättävän laimeaa. Turkilla ei esimerkiksi ole mitään Venäjä-pakotteita, vaikka Krimin tataarit kuuluvat turkkilaiseen kieliryhmään.

Yksi syy voi olla vaikka jaettu Kypros, jonka rauhanneuvottelujen on määrä alkaa kuukausien keskeytyksen jälkeen lähiviikkoina. Turkki miehitti Kyproksen pohjoisosan hyökkäyssodassa vuonna 1974.

Suomalaisille Kreikka ja Turkki linjauksineen ovat tietenkin ajankohtaisia siksi, että Nato-maina ne edustavat sitä ”arvoyhteisöä”, johon meidänkin pitäisi sotilasliiton kannattajien mielestä kuulua.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.