Nousua odotellessa paljon melua tyhjästä

Afrikan maiden nousevasta mahdista vihreällä veralla on kohistu siitä saakka, kun Kamerunin ihmemies Roger Milla ketkutti maaliensa merkiksi lanteitaan Italian MM-kisoissa vuonna 1990.

Millan johdolla Kamerun raivasi tiensä ensimmäisenä afrikkalaisjoukkueena MM-turnauksen puolivälieriin.

Sen jälkeen samaan temppuun on valtavan mantereen maista yltänyt vain Senegal, joka pääsi vuonna 2002 kokeilemaan taitojaan puolivälierissä Turkkia vastaan.

Molempien taival katkesi puolivälieriin, ja lajin MM-kilpailujen historiassa afrikkalainen joukkue on selviytynyt alkulohkostaan jatkoon ainoastaan kuusi kertaa.

Siihen nähden hypetys on käsittämätöntä ja Afrikan viiden maan kiintiö arvioitu pahasti yläkanttiin.

Meneillään olevissa kisoissa mantere on edustettuna peräti kuuden maan voimin, kun isäntämaa Etelä-Afrikka täydentää Norsunluurannikon, Kamerunin, Ghanan, Nigerian ja Algerian muodostaman viisikon.

KOVIN VALOISALTA ei Afrikan maiden menestys näytä näissäkään kisoissa. Ennen perjantain pelejä joukkueet olivat pelanneet kahdeksan ottelua, joista ainoastaan Ghanan 1-0-voitto Serbiasta oli tuonut niille täyden pistepotin.

Toki Afrikan mailla on valtava potentiaali, ja todellinen läpimurto vielä edessä.

Ensimmäisenä supertähtenä afrikkalaispelaajista nousi kisoja seuraavien katsojien tietoisuuteen Espanjan vuoden 1982 MM-kisojen kamerunilaismaalivahti Thomas N'Kono.

Nyt kisoissa esittelevät taitojaan Samuel Eto'on, Didier Drogban ja Salomon Kaloun kaltaiset tähdet.

Luultavasti odotusarvot afrikkalaisten menestyksestä perustuvat enemmän maiden pelityylien näyttävyyteen kuin faktoihin ja todennäköisyyksiin.

Yksilöllinen ja kaavoihin kangistumaton pelitapa synnyttävät katsojissa positiivisia reaktioita.

Karu totuus kuitenkin on, että näissäkin kisoissa esiintyvien afrikkalaismaiden joukkuepelissä ja taktisessa osaamisessa on pahoja puutteita.

AFRIKAN MAISTA ainoastaan Algeria luottaa afrikkalaiseen valmentajaan, sillä maata luotsaa 64-vuotias Rabah Saadane. Etelä-Afrikan puikoissa on Brasilian vuoden 1994 mestarivalmentaja Carlos Alberto Parreira, Ghanalla serbialainen Milovan Rajevac ja Kamerunilla ranskalainen Paul Le Guen.

Nigeria ja Norsunluurannikko puolestaan luottavat ruotsalaiseen jalkapallo-osaamiseen, sillä ensin mainitun penkin päässä istuu Lars Lagerbäck ja jälkimmäistä luotsaa Sven-Göran Eriksson.

Näyttää siltä, että Etelä-Afrikan, Nigerian, Algerian ja Kamerunin kohtalona on pudota jatkosta.

Parhaat mahdollisuudet puolivälieriin on kisat voitolla aloittaneella Ghanalla ja Norsunluurannikolla.

Matka huipulle on kuitenkin pitkä.

Afrikkalaiset nousevat sinne, mutta paljon ennakoitua hitaammin.

Kirjoittaja on Karjalaisen urheilu-uutisten tuottaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.