Nujerrus ja armo

Kiihkeimpään keskusteluun mahtuu yleensä yksi aihe ja kaksi mieltä. Puolesta ja vastaan.

Sävyt ovat vähissä, mutta määrä korvaa laadun. Herkkua vatuloidaan päiväkaupalla toreilla, mediassa ja sosiaalisessa mediassa.

Aiheeksi otetaan helppo, mieluiten henkilöön menevä. Matti Nykäsen uusi musta tukka tai Toimi Kankaanniemen vanhat seksiviestit.

Lähdeaineistoksi riittää musta tuntuu ja niukallakin sanavarastolla pärjää. Lisäpotkua saisi vaikka Kalevalasta:

”Viel’ on muitaki sanoja, ongelmoita oppimia, tieohesta tempomia, kanervoista katkomia, risukoista riipomia, vesoista vetelemiä, päästä heinän hieromia, raitiolta ratkomia…”

Media nostaa puheenaiheen ja lopettaa myös. Ilta-Sanomien toimittajalle ei riitä katumus Keskisuomalaisessa. Vasta kun syntinen on sen palstoilla nöyrtynyt ja pyytänyt anteeksi, juttu voidaan sulkea.

Kunnes uuden kohun noustessa vanhat kaivetaan esiin kohdasta poliitikkojen/urheilijoiden/julkkisten säälittävimmät selitykset.

Armoa siis ei ole. On vain hetken hengähdystauko.

Anteeksipyyntökään ei käy kaikille. Mika Myllylä pyysi anteeksi Suomen kansalta, mutta nujerrukseksi sekin mediassa meni. Naurua kolmannella!

Paljon käytetään myös kaksinaismoraalia. Paljastetaan se mikä katsotaan tarpeelliseksi, käsitellään sitä näkyvästi muutama päivä. Kommentointia kerjätään, kunnes kelkka kääntyy ja kivittäjä toteuttaakin alhaisia viettejään.

Julkisuuden laki ei ole sama kaikille. Status määrää asiantuntijan arvon ja media kansanedustajan. Teuvo Hakkaraiselle sallitaan humala ja hurjat puheet, ja kun hän antaa karkeanrehvakkaat seksuaalisen kanssakäymisen toimintaohjeet harjaantumattomalle uskonveljelle, se on lähimmäisyyttä.

Kun kansanedustaja putoaa eduskunnasta, hänellä on kaksi mahdollisuutta tehdä väärin. Putoaminen tosin on väärä termi, koska vaalien aikaan kukaan ei ole eduskunnassa, eikä voi sieltä siis pudota.

Jos valitsematta jäänyt menee uudelleen töihin, hän on pitänyt pakastevirkaa ja ajaa sijaisensa kylmäverisesti kortistoon. Jos hän ei mene rehtoriksi kesken kevään, vaan ottaa mietintäaikaa ja sopeutumiseläkkeen niin kuin Raija Vahasalo, hän on törkeä elätti minun verovaroillani.

Tuhoon tuomittu on kansanedustaja, josta tuntuu joltakin.

Jos tuntuu pahalta, pillittää. Jos on väsynyt, nillittää. Jos innostuu ja intohimoilee, on pyrkyri. Jos ei vastaa sadatta kertaa samaan kysymykseen ja ole 24/7 tavattavissa, piileskelee perunakuopassa.

Jos tekee työtä käskettyä ja häpeää, sitä ei saa tehdä hiljaa kotona. Pitää tulla julkisuuteen, pyöriä monta kierrosta salamavaloissa ja sanoa joka mikrofoniin, että hävettää.

Häpeään voin keveästi kehottaa vain se, jolla ei ole siitä kokemusta. Häpeä on kaikista tunteista rankin. Ja sen suhde väkivaltaan on suora.

Julkisuus tulee ja menee, leima jää.

Tuore uutinen kertoi, että pääkaupunkiseudun päiväkodeissa aletaan opettaa lapsille tunteiden säätelyä ja tietoisuustaitoja.

Kunpa seuraava uutinen kertoisi, että äitiyspakkauksessa on satukirja, eikä vallanpitäjäksi, toimittajaksi tai edes ihmisen paperien saajaksi pääse, ellei lue kaunokirjallisuutta.

Se auttaa meitä ymmärtämään itseämme, tunteitamme, toisiamme ja toistemme tunteita, tekoja ja toimintoja. Ihminen on enemmän kuin rationaali olento. Paljon enemmän.

Intiaanivanhus muistuttaa, että ei pidä arvostella toista, ellei ole kulkenut hänen mokkasiineissaan pitkää matkaa.

Homo sapiens voi olla yllättävän typerä. Valta sokaisee, jopa turmelee.

Mitä enemmän typeryyttä ihannoidaan, sitä varmemmin vauhtisokeus iskee. Joka nurkan takana odottaa sopiva kivi heittäjää. Se lähtee yhtä nopeasti kuin viesti someen, ja pian kahdenkeskinen onkin julkista.

Rivous on aina vastenmielistä, mutta niin on hurskastelukin.

Nujerrus ja armo on osuvaa soinismia. Helppo sanoa ja niin vaikea toteuttaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.