Nuoriso haastaa vallan

Kun julkisuus ruotii jopa kymmenien tuhansien yhteiskunnan ulkopuolelle syrjäytyneiden suomalaisnuorten kohtaloa, pitää muistaa, että todistamme samalla myös aivan uudenlaista nuorison aktiivisuutta niin Suomessa kuin maailmallakin.

Jyväskylässä nuoret ovat koulukysymyksissään osoittaneet toimeliaisuutta ja aloitteekkuutta, josta mikä tahansa kaupunki voisi olla ylpeä.

Presidentinvaaleista tuli nuorisoa ennenkokemattomalla tavalla aktivoinut sosiaalisen median voimannäytös. Tosin dissaaminen ja fanitus ovat vahvaa, kärjistävää mobilisointia, jossa on vain vähän sijaa lähdekritiikille ja henkilökysymyksiä monimutkaisemmille problematisoinneille.

Nuorison muuttuvaa roolia politiikassa arvioidaan parissakin tulevassa tutkimuksessa. Sofia Laineen väitöskirja keskittyy nuorten rooliin kansainvälisissä kokouksissa.

Sosiaalinen media on mahdollistanut aivan uudenlaiset, maailmanlaajuiset ja hetkittäisesti ilmestyvät yhteiskunnalliset liikkeet. Sosiaalinen media on uudenlainen työkalu, joka kokoaa yhdessä jaetut päämäärät toimintastrategiaksi ja sitä kautta globaaliksi identiteetiksi.

Uusien välineiden käytön hallitsevat nuoret ovat usein olleet avainroolissa, kun kansainvälisten kokousten julkisivut on rikottu paljastamalla niiden elitismi, hierarkiat ja epädemokraattisuus. Nuoret ovat usein kriittisempiä kokouskäytännöille kuin varttuneemmat, ja heillä on myös kyky globalisoida alueellisia ja paikallisia kysymyksiä.

Tuodessaan tätä julki nuoret samalla toteuttavat globaalia kansalaisuuttaan ja luovat globaalia demokratiaa. Laineen tärkeä vaatimus onkin, että demokratian rakentamisen kannalta olisi ehdottoman tärkeää tunnustaa nuoret täysivaltaisiksi poliittisiksi toimijoiksi niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla.

Toiselta väitöskirjan tekijältä, mediatutkija Lilly Korpiolalta ilmestyy keväällä tutkimus arabikeväästä. Korpiola näkee sosiaalisen median takaporttina poliittiseen valtavirtajulkisuuteen. Nuorille se edustaa vastayhteisöllisyyttä, vuoropuhelua autoritaarisen määräilyn sijaan.

Kansannousut ja erilaiset vallataan-liikkeet kyseenalaistavat perinteisen johtajuuden ja instituutiot. Valtaa ei voi enää käyttää rauhassa.

Korpiolan mukaan myös median valta on perustunut siihen, että se on päättänyt yhteiskunnallisesta päiväjärjestyksestä ja merkityksellistänyt ne valitsemalla näkökulmat.

Autoritaarissa arabimaissa valtaviestimet olivat valtaeliitin työkaluja. Muutosta ilmensi Egyptin valtalehti, vuodesta 1875 ilmestynyt Al Ahram, joka vuosi sitten pyysi kansalta anteeksi vuosikymmenien puolueellisuutta korruptoituneen hallinnon hyväksi.

Arabikevät ei ollut pelkkä nuorisoliike. Se nosti eturiviin muitakin voimia. Egyptissä muutoksen käynnistäneet liberaalit hävisivät vaaleissa vanhoillisille. Ratkaiseva kysymys onkin, millaisia näköaloja uudet poliittiset johtajat tarjoavat näköalattomuuttaan vastaan ensimmäisinä nousseille kymmenille miljoonille arabinuorille, joita yhä ympäröivät köyhyys ja työttömyys.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.