”Nuorten tyttöjen varottava”

Freddie Mercury – paheellisen näköinen mies Suosikin sivulla – oli ensimmäinen havaintoni aidsista. Vuosi oli 1991 ja Mercury oli kuollut. Kuolemaansa edeltävänä päivänä mies ilmoitti julkisesti sairastavansa parantumatonta sairautta. Tiesin Mercuryn, koska koulukaverini perheessä kuunneltiin Queen-yhtyettä. Lapsen mielessä Bohemian Rhapsodyyn liittyi samaa kohtalokkuutta kuin Mercuryyn itseensä.

Mercury ei ollut ensimmäinen aids-julkkis. Näyttelijä Rock Hudson kuoli tautiin vuonna 1985, mutta silloin olin liian nuori ymmärtämään.

Suomessa diagnosoitiin ensimmäinen tautitapaus 30 vuotta sitten, juhannusviikolla 1983.

”Pelätty AIDS-tauti on levinnyt Suomeen. Viikko sitten todettiin helsinkiläisen noin 40-vuotiaan homoseksuaalin sairastavan AIDS-tautia. (..) Tähän asti maailmassa on todettu noin 1 500 AIDS-tapausta, joista suurin osa on todettu Yhdysvalloissa” (HS 28.6.1983).

Kesän mittaan diagnosoitiin toinenkin tapaus.

Ensimmäinen aids-kuolema koettiin kesällä 1984.

”AIDS on vaatinut ensimmäisen uhrinsa Suomessa. Helsingissä Auroran sairaalassa hoidettavan ollut nuorehko, alle 40-vuotias, mies menehtyi jokin aika sitten. (..) Hoidettavana myös toinen AIDS:iin sairastunut mies. Sairaalasta kerrotaan potilaan olevan parhaillaan kotihoidossa. AIDS on erittäin vaarallinen tauti ja sen riskiryhmään kuuluvat usein partneriaan vaihtavat homoseksualistit” (Ksml 19.7.1984).

Sittemmin kävi ilmi, ettei kukaan ollut täysin turvassa. Uusi sairaus aiheutti pelkoa ja ennakkoluuloja, sillä edes taudin tartuntatapoja ei tunnettu kunnolla.

Lääkintöhallitus jakoi kaikkiin koteihin aids-esitteen alkukesällä 1986 (Ksml 18.7.1986). Ennakoitiin, että jopa satatuhatta helsinkiläistä saattaisi kuolla tautiin ennen vuotta 2000 (Ksml 31.12.1986).

Keski-Suomeen hiv tuli tammikuussa 1987.

Tuolloin keskussairaalan laboratorio vahvisti kaksi tartuntaa. Molemmat potilaat olivat keskisuomalaisia keski-ikäisiä heteromiehiä. He olivat matkustaneet Afrikassa ja olleet siellä sukupuolikontaktissa paikallisen prostituoidun kanssa. Kummallaan ei kuitenkaan ollut tuolloin aidsia (Ksml 31.1.1987).

Sairaanhoitopiirin johtava ylilääkäri Tapio Tervo painotti, että ”varsinkin nuorten tyttöjen on syytä suhtautua varovaisuudella kanssakäymiseen tällaisten kokeneiden miesten kanssa.”

Taudin leviämistä heteroiden keskuuteen pidettiin erityisen vaarallisena. Aidsiin erikoistunut lääkäri Juhani Lähdevirta arvioi, että mikäli ”virus pääsee ryöstäytymään heteroseksuaalien joukkoon, sitä ei pidättele enää mikään” (Uutissuomi 4.3.1987).

Tapausten määrä kaksinkertaistui vuosittain. Paniikki ei ollut kaukana.

Nyt tuo aika tuntuu kaukaiselta. Hiv on yhä parantumaton, mutta hoitokeinot ovat kehittyneet valtavasti. Hiv-diagnoosi ei ole enää väistämätön kuolemantuomio, ei ainakaan länsimaissa.

Suomalaisia aids-kuolemia on 100 000:n sijasta yli 300. Maailmanlaajuisesti aidsiin on kuollut yli 30 miljoonaa ihmistä.

Aidsin kasvot eivät ole enää Mercuryn kasvot – ne kuuluvat afrikkalaiselle aids-orvolle.