Nuuduttaako nollalinja?

Työmarkkinajärjestöt tunnustelevat nollalinjan mahdollisuutta. Jyrki Kataisen (kok.) hallitus aikoo lyödä torstaina 21. päivä tätä kuuta pakettiin maan kaikki suuret asiat: tulevat budjettiraamit sekä kunta- ja soteuudistukset.

Jos suuri keskitetty tuloratkaisu syntyisi, sen pitäisi olla koossa ennen näitä hallituksen talouslinjauksia. Hallitus tukisi todennäköisesti maltillista ratkaisua veronkevennyksillä.

Elinkeinoelämän keskusliitto EK on sanonut, että se on valmis keskitettyyn ratkaisuun, jos tarkoitus on sopia nollalinjasta kahdeksi vuodeksi. Työntekijäpuoli tyrmäsi aluksi nollakorotukset mutta lähtee silti neuvottelupöytään. Nollalinja ei siis ole poissuljettu ratkaisumalli.

 

Olisiko nollalinja Suomelle hyväksi?

Nollalinjaa on perusteltu kansallisella kilpailukyvyllä. Vientimme ei vedä nykyhinnoilla kyllin hyvin. Suomalainen työ on kallista verrattuna aasialaiseen tai jopa saksalaiseen työhön.

Nollalinjalla parantaisimme vientiyritysten kilpailukykyä. Tämä tapahtuisi tosin kovin hitaasti.

Nopein ja toimivin maamme kilpailukyvyn kohennuskeino olisi devalvaatio eli rahan ulkoisen arvon alennus. Siinä suomalaisen työn hinta laskisi vientituotteissa ja ulkomailta tuotavien tavaroiden hinnat puolestaan nousisivat.

Devalvaatio ei ole euroaikana mahdollinen niin kuin oli markka-aikana.

Devalvaatio ei leikkaisi kotimaista ostovoimaa kuin tuontituotteiden osalta.

Nollalinjan ongelma piilee juuri tässä. Jos maahan syntyy kahden vuoden nollaratkaisu eikä sitä tueta voimakkailla veronalennuksilla, kotimainen ostovoima laskee. Kun kulutuskysyntä heikkenee, se johtaa kotitekoiseen taantumaan.

Pahimmillaan nollalinja ajaisi Suomen vuosia kestävään taantumaan. Kasvua ei synny, kun ostovoima vain alenee. Kauppojen ja palveluyritysten myynti vähenee. Tämä voi heijastua monella tavalla eteenpäin. Ainakin työttömyys lisääntyy. Lopulta valtion ja kuntien verotulot supistuvat.

Nollalinja voi siis pidentää taantumaa, koska se ei heti paranna viennin kilpailukykyä mutta vähentää saman tien kotimaista kysyntää.

Pahinta pitkässä nollalinjassa voi olla se, että se luo näköalattomuutta. Kun aurinko ei paista, kaikki nuutuu.

Periaatteessa sisäinen devalvaatio (esimerkiksi 10 prosentin palkanalennus kaikille) oli parasta tehdä heti ja nopeasti. Poliittisesti se ei ole mahdollista.

 

Juuri nyt Suomi ja Eurooppa tarvitsevat talouskasvua. Sitä ei tule leikkauksilla. Talous kaipaa pikemminkin elvytystä.

Tärkeintä olisi palauttaa ihmisten usko tulevaisuuteen. Siitä seuraa jälleen talouskasvua. Talouskomissaari Olli Rehniä on perustellusti moitittu EU:n yksisilmäisestä leikkauspolitiikasta.

Eurooppa olisi taloudellisesti aika terveen näköinen pian sen jälkeen kun talouskasvu palaisi 2–4 prosentin kasvu-uralle.

Suomessa tarvitaan ongelma-aloilla nollaratkaisuja, mutta menestyvillä sektoreilla tulojen pitäisi kasvaa. Se edistäisi rakennemuutosta, jossa ihmiset siirtyvät ongelma-aloilta kasvualoille. Ja se parantaa talouttamme.

Markkinataloudessa tasainen kasvu on paras olotila.