Nyt Leijonien ei tarvitse kantaa tappion taakkaa

Tästä se lähtee.

Tanskan tallominen Orange Arenalla osoitti, että Suomi on valmis tämän kevään MM-mittelöihin. Kuinka pitkälle nykyinen lento kantaa, on sitten toinen asia.

Tiedossa on, että lopullinen ero sankaruuden ja antisankaruuden välillä tehdään puolivälierissä. Mutta se kuolemanpeli tulee sitten aikanaan.

Sillä ensin paikka siihenkin vaiheeseen pitää ansaita.

Tärkeintä on, ettei Leijonien tarvitse kantaa Bratislavassa selässään nöyryyttävän avaustappion syntitaakkaa. Vaikka alkulohkoa pidetäänkin yleisesti pakkopullana, jossa voi tehdä harhalaukauksiakin, niin ensimmäisen pelin tuloksella on merkityksensä.

Onnistunut avaus tuo rentoutta, antaa happea ja vapauttaa energiaa oleellisiin asioihin. Se on tie turnauksen luonnolliselle eteenpäin rullaamiselle.

Muuta on aivan turha väittää.

Onnistumisia tuli oikeille miehille.

Juhamatti Aaltoselta ja Tuomo Ruudulta odotetaan osumia. Nyt korkki on avattu, eikä olkapäillä kasva apinoita saati muita otuksia.

Antti Pihlströmillä on takanaan vähemmän onnistuneet liigan pudotuspelit, mutta lauantaina Bratislavassa jäällä viiletti tuttu virne kasvoillaan kiitävä hyökkääjä. Maali kruunasi illan.

Mikael Granlund avasi maalisaldonsa heti uransa ensimmäisessä MM-pelissään. Supertalentti esiintyi muutoinkin niin ennakkoluulottomasti, etteivät visiot kisojen komeettapelaajasta ole tuulesta temmattuja.

Eikä ollut yllätys, että Suomen avausmaalin viimeisteli Jarkko Immonen.

Ex-jyppiläinen kuului jo viime keväänä Saksassa niiden harvojen pelaajien joukkoon, jotka eivät flopanneet.

Sitä saa mitä tilaa; se pitää Immosen kohdalla paikkansa harvinaisen hyvin.

Vappuviikonvaihde on osoittanut, etteivät kannattajat ole hylänneet jelloniaan, vaikka kahdet edelliset MM-peijjaiset ovatkin menneet Suomelta (yli)maallisiin odotuksiin peilaten vihkoon.

Bratislavassa vaikuttaa olevan ainakin turnauksen alussa enemmän suomalaisia supporttereja kuin vuosikausiin. Ja kovin vähissä sinivalkoisten fanien osuus ei ole ollut kertaakaan sen jälkeen, kun maailmanmestaruus ravisutti härmäläisten henkisiä mannerlaattoja kuusitoista kevättä sitten.

Slovakian halpa hintataso voi olla yksi looginen syy. Vai onko matkaajien valtavirta tehnyt nyt päätöksen saapua mieluummin kisojen alkuun kuin loppuun?

Kun siitä puolivälierien jälkeisestä elämästä ei voi ollakaan täyttä varmuutta.

Vaikka ystävälliset, avuliaat ja kohteliaat slovakit ovat kotiturnauksestaan innoissaan kuin varsat kevätlaitumella, löytyy järjestelypuolelta edelleen ongelmia.

Molempien hallien viimeistely on edelleen vaiheessa. Kosicesta katkesivat perjantai-illan myöhäispelissä sähköt. Bratislavan Orange Arenaa kiertävän yleisökäytävän katossa kulkevat vesiputket puolestaan pettivät lauantaina muutamasta kohtaa.

Näin muutama kisaturisti kostutti itsensä vapaaehtoisesti sisältä ja vähemmän vapaaehtoisesti päältä.

Areenan katutason ravintolat ja myymälät näyttävät päällisin puolin valmiilta, mutta tarkemmassa tarkastelussa näkyy irtonaisia sähköjohtoja ja listoja sekä maalaamatta jääneitä paikkoja.

Mutta ehtiihän sitä. Kisoja pelataan vielä kahden viikon ajan.

Jospa sitä finaalipäivään mennessä.

jouni.huttunen@

savonsanomat.fi

Kirjoittaja on Savon Sanomien urheilutoimittaja