Nyt porukka sieneen!

Tänä kesänä moni suomalainen on viettänyt lomansa sadeviitta yllä. Harmillista sinänsä, mutta on sateista hyötyäkin - syksystä näyttää tulevan intohimoisten sienestäjien riemujuhla. Jo keväällä korvasieniä nousi paremmin kuin parina edeltävänä vuonna, heinäkuussa todellisen sienikauden alkaessa sai moni pidätellä henkeään.

Koska oikea sieni-intoilija ei kerro saaliistaan tai paikoistaan muille, hautauduin minäkin mökkimme lähimaastoon kaikkien ulottumattomiin. Iso kori täyttyi puolessa tunnissa herkkutateista, toinen samanlainen kantarelleista, kehnäsienistä, haperoista ja orakkaista.

Olin riemuissani, mutta saman aikaisesti ihmetykseni oli taas kertaalleen suuri. Miten tuo oli mahdollista? Samalla kylällä sijaitsee maalaistalo jos toinenkin, joissa poimijoita olisi yllin kyllin. Olisi luullut heidän kiiruhtavan mökkiläisten edellä apajille.

Maaseudulla asuvat perheet jättävät yllättävän usein sienet ja marjat metsiin. "Turha sinne metsään on lähteä sienten ja marjojen hakuun, puutarhavadelmaa ja -mustikkaa saa omasta penkistä, eikä niitä sieniä taida kukaan meillä syödä", olen kuullut eräänkin isännän sanovan ja potkaisevan hetkeä myöhemmin mitä herkullisimman ukonhatun omalta tienpenkalta ojaan.

Lähtiessäni kotiin noukin potkaistun sienen ojasta ja paistoin lakin voissa pannulla. Parempaa oli kuin sisäfilee. Maalla asuville sienet tuntuvat olevan liian lähellä, varmaa kauraa, eikä niiden vuoksi kannata hikeen itseänsä saattaa.

Pari viikkoa sitten sveitsiläisen ystävämme tullessa kyläilemään, kysyin häneltä varovasti, josko hän söisi sieniä. Hän katsahti minuun hölmistyneenä ja tokaisi: "Jos olette löytäneet jotakin ja raaskitte tarjota, olen pelkkänä suuna."

Seuraavana päivänä vein hänet metsään. Kuin pikkupoika hän hyppeli mättäältä toiselle ja huudahteli kuin suurenkin aarteen löytänyt. Äkisti hän kuitenkin pysähtyi ja kysyi huolestuneen näköisenä: "Mutta onko tämä laillista?"

Sveitsissä monilla alueilla saa sienestää vain tiettyinä viikonpäivinä. Myös poimittujen sienten määrä per henkilö on rajattu. Sääntöjen rikkojaa odottaa sievoinen sakko. Näin yritetään estää italialaisten ja saksalaisten rynnäkkö sveitsiläismetsiin. Etenkin italialaisilla on tapana vohkia sveitsiläisten sienet ja myydä ne kovilla hinnoilla eteenpäin.

Eivätpä ole suomalaismetsätkään säästyneet sienivarkailta, toisaalta hyvä, että joku hakee tatit pois. Hyvinä sienivuosina meillä mädäntyy metsiin suuret määrät kolmen tähden herkkuja.

Jos kertoisin tämän tuttavilleni Pariisissa, eivät he uskoisi korviaan. Ranskassa ravintoloissa annoksen hinta kipuaa nopeasti ylöspäin, kun lisukkeena on kantarelleja, herkkutatteja tai korvasieniä. Pippuripihvi jää hintansa puolesta mennen tullen korvasienillä höystetylle kananpojalle.

Suomalaisten olisi rohjettava sieneen. Hyvän sienikirjan avulla pääsee alkuun. Metsästä löytyy sieni jokaisen mieleen, niin moninainen ja vaihteleva on metsiemme sienten makuskaala. Kannattaa kokeilla esimerkiksi haperoita, saksalaisten suuresti himoitsemia kauppasieniä, jotka me tavallisesti jätämme metsään.

Helposti tunnistettavasta keltahaperosta saa piiraan, joka vie kielen mennessään. Kehnäsieni kumoaa väitteet, ettei sienessä yksinään, voissa paistettuna ilman mausteita, voisi olla aromia.

Meillä on metsissä gourmet-illallinen poikineen. Nyt kannattaa totisesti lähteä sieneen - sitä paitsi metsässä tarpominen on hyötyliikuntaa parhaimmillaan.

Kirjoittaja on pariisilaistunut ex-malli ja äiti.