Nyt ratkaisevat perheasiat

MTK:n puheenjohtaja Michael Hornborg eroaa tehtävästään nopealla aikataululla, jo huhtikuun lopussa. Ero tuli virallisesti yllätyksenä, vaikka puheenjohtajan ympärillä oli ollut paineita.

MTK:n valtuuskunnan puheenjohtaja, tohmajärveläinen Juha Saikkonen kuoli dramaattisesti kotinsa tulipalossa viime syyskuussa. Saikkonen oli Hornborgille tuki ja turva, kentän vellonnan tasoittaja.

Silti Hornborg yllätti MTK:n talousseminaarin väen, kun hän kertoi ryhtyvänsä vaimonsa kotitilan päätoimiseksi viljelijäksi. Sukupolvenvaihdos oli Lohjalla tehty vuoden vaihteessa ja nyt oli päätösten aika.

Hornborgin perusteluissa korostuivat perhesyyt. Hänellä on kolme pientä lasta, vanhin vasta neljävuotias. Hän haluaa elää lähempänä kasvavia lapsiaan.

Viime joulukuussa Sari Sarkomaa (kok.) jätti opetusministerin tehtävät. Hän perusteli päätöstään perhesyillä. Hänellä on kolme lasta. Ministerin kiireisen työn yhdistäminen lasten elämässä mukana olemiseen oli vaikeaa.

Hornborgin ja Sarkomaan ratkaisut ovat samanlaisia. Kumpikin oli vahvassa asemassa, vallantäyteisessä tehtävässä ja hyvässä maineessa.

Sarkomaan eron jälkeen pohdittiin, miksi naiset jättävät merkittäviä tehtäviä perhesyiden takia. Moni tuntui ajattelevan, että miehet eivät perhettä arvosta ja huomioi ratkaisuissaan.

Yksilaitainen tasa-arvoajattelu menee usein vikaan. Tasa-arvokeskustelussa tulee tunnustaa se, että sekä miehet ja naiset tarvitsevat tasa-arvoa. Ei ole yhtä syrjittyä sukupuolta vaan kumpikin sukupuoli on eri asioissa eriarvoinen.

Toisaalta on hyvä muistaa, kuten Sarkomaan ja Hornborgin esimerkit osoittavat, että miehet ja naiset toimivat monissa asioissa myös samalla tavalla.

Yhteiskuntavastuu on ollut muotisana yritysmaailmassa. Nousukaudella siitä puhuttiin seminaareissakin.

Perinteisesti yritysten yhteiskuntavastuu on ollut käytännönläheistä.

Maamme historiassa yritysten vastuu väestään ja lähiseudustaan on ollut laajaa. Kun verotuloilla ja julkisin päätöksin ylläpidettyä hyvinvointiyhteiskuntaa ei vielä ollut, tehdas saattoi pitää kouluja, päiväkoteja, kirkkoja ja jalkapallojoukkueita. Näin on ollut paperiteollisuuden alkumetreillä.

Ehkä elämä patruunayhteisöissä oli yksiniittistä, mutta yritys oli kuitenkin osa yhteisöä.

Nyt moni pörssiyritys ei osallistu mitenkään paikalliseen toimintaan. Kulttuurissa tai urheilussa nämä yritykset ovat kuin ulkopuolisia. Ne eivät elähdytä paikallista elämää.

Mukava olisi ollut nähdä Metsoa, M-realia, Nokiaa ja monta muuta paikallisten edustusjoukkueiden paidoissa. Ne näkyvät nyt muualla maailmassa mutta eivät siellä, missä niiden tuotteita on tehty tai suunniteltu.

Kun vain liiketoiminta ohjaa euroja, yritys jää yhteisölle vieraaksi. Se on huonoa kehitystä ja etäännyttää yrityksiä ihmisistä.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen päätoimittaja.