Nyt sanon suoraan mielipiteeni piipistä

Jyväskylästä on tuhottu liian monta hienoa vanhaa rakennusta ja tilalle rakennettu karmeita hirvityksiä. Ja heti tässä vaiheessa esitän toivomuksen, että kaupunginarkkitehti Ilkka Halinen lopettaa itsesuojelun nimissä lukemisen, koska kolumnin asiantuntevuus arkkitehtuurin tai kaupunkisuunnittelun suhteen ei tästä parane.

Arkkitehtuuri on sellainen taiteen laji, ettei sitä tavallinen ihminen aina ymmärrä. Joskus vaatii paljon aikaa, ennen kuin sen nerokkuus tai kauneus paljastuu. Toisinaan se paljastuu nopeammin, kuten professori Arto Sipisen yliopistolle suunnittelemista rakennuksista Ylistön rinteellä.

Jyväskylän Matkakeskus tuntui alussa aika karmealta epämuodostelmalta ruosteisine verhoiluineen, mutta vuosien myötä se on jotenkin alkanut näyttää yhä hienommalta. Lutakon varhaista asuinrakennuskantaa haukuttiin possutaloiksi 1990-luvulla. Aika viehättävä ja viihtyisä on Lutakon kokonaisuus nykyään. Tosin sillan pielessä oleva uusin ja korkein talo näyttää vielä omituiselta tehtaalta tai avaruusalukselta. Siis vielä.

Siihen en luota ollenkaan, että tietyn aikakauden tyylipuhtaat edustajat, eli 70-luvun kerrostalot alkavat näyttää ikinä hienoilta. Ja super- ja hyper-marketit rakennetaan nykyään sellaisiksi epärakennuksiksi, ettei kukaan edes odota niiltä mitään finesseä. Laatikko pellolla on laatikko pellolla.

Keskustassa on eräs suojeltava rakennus, joka on hirvittävän ruma. (Ilkka, siis oikeasti, nyt käännät sivua.) Sitä mieltä on myös aika moni päättäjä tässä kaupungissa, mutta silti he seisovat - kuten minäkin - suojelupäätöksen takana. Sen vuoksi sanon sen rakennuksen nimen kohdalla piip, koska eivät päättäjätkään suostu julkisesti mielipidettään ilmaisemaan ja se osoittaisi moukkamaisuutta. Kovin moni on kuitenkin pöytäkirjan ulkopuolella sanonut, että onnellisinta olisi, jos piip vain eräänä aamuna olisi läjä lopullisesti murentunutta rakennusmateriaalia.

Piip on myös melkoinen murheenkryyni siksi, että sen suojeleminen vaatii kallista saneerausta eikä kaupungilla ole rahaa edes halpaan saneeraukseen.

Toisekseen: piip on paitsi ruma ja kallis, sen kohtalo on kytköksissä niin monimutkaiseen kokonaisuuteen, että toisessa päässä vyyhteä ollaan ongelman ratkaisemiseksi laatimassa monen kaupunkilaisen mielestä vielä suurempaa ongelmaa. Eli Kirkkopuiston alaista parkkihallia, jonka toteutuminen erään suunnitelman mukaan on edellytys sille, että piip-talon korjaus järjestyy ja kaupunki saa sen harteiltaan.

Maanantai voi olla piipin kannalta ratkaiseva päivä. Hyväksyykö kaupunginvaltuusto parkkihallin ja johtaako päätös siihen, että jonakin tulevaisuuden päivänä pääsemme riemuitsemaan sen uudesta saneeratusta ulkomuodosta, joka vihdoin paljastaa moukallekin, että hei, sehän on oikeasti tosi hieno rakennus!

Kirjoittaja on Jyväskylä-toimituksen esimies ja kuva on vuodelta 1978.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.