Nyt selostajia kyttäämään

Pitää muistaa, että nämä ovat jalkapallon EM-kisat - eivät selostuksen, lausui huippuselostaja Tuomas Virkkunen viime kesänä.

Ja oli oikeassa. Urheiluselostajien virheiden kyttääminen on saanut keskustelupalstojen aikakaudella lähes sairaalloisia piirteitä.

Siinä missä pelaajat saavat anteeksi kaikki tunarointinsa, ollaan selostajat lynkkaamassa heti, jos Unkarin neloskentän laiturin sukunimen kolmas s-kirjain ääntyy liian saksalaisella aksentilla.

Se on typerää. Järkevämpää olisi hyväksyä se, että pitkässä suorassa lähetyksessä pedanteimmatkin turpatyöläiset tekevät asiavirheitä ja pudottelevat sammakoita leipälävestään.

Mutta toisaalta. Onhan selostajien kyttäämisessä myös oma viihdearvonsa. Kunhan osaa jättää turhan ryppyotsaisuuden sivuun.

Esimerkiksi juuri alkaneet jääkiekon MM-kisat ovat ensimmäisen viikon ajan niin kehnoa urheiluviihdettä, että jostainhan tv-katsojan on ilonsa ammennettava. Vaikka sitten selostajan horinoista.

Riemastuttavia piirteitä löytyy esimerkiksi Ylen ykkösmiehen Antero Mertarannan maneereista. Kuten vaikkapa 2000-luvun kisoissa toistunut "sitä kuuluisaa" -etuliite.

"Sitä kuuluisaa omaa peliä", "sitä kuuluisaa virheiden välttämistä" ja niin edelleen. Välillä kaikki tuntuu olevan Mertarannalle sitä kuuluisaa.

Eihän tuo vielä niin hauskaa ole, mutta silloin putosin sohvalta, kun Mertaranta ilmoitti, että maali tällä ylivoimalla tekisi Suomelle "sitä kuuluisaa nasuria".

Siis mitä hemmetin nasuria? Itse olen pyörinyt jäähalleilla pienen ikäni, mutten ole koskaan kuullut puhuttavankaan nasurista. Miten se voi olla yht'äkkiä vielä sitä kuuluisaa?

Ei voi sanoa muuta kuin: kiitos näistä nauruista Antero.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen urheilutoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.