Nyt tulee fiskaalinen devalvaatio

Markka-aikaan Suomi ratkaisi kilpailukykyongelmat devalvoimalla. Vientiteollisuus iloitsi, mutta kuluttaja maksoi laskun kohonneina tuontituotteiden hintoina. Devalvaatiosta seurasikin hintainflaatio. Sen jälkeen tulivat vaateet palkkojen noususta.

Devalvaation hyödyt syötiin usein muutamassa vuodessa, joten 1980-luvulla devalvaatioihin alettiin suhtautua kielteisesti. Vuosikymmenen lopulla vahvan markan politiikka nosti kansalaisten elintasoa nopeasti, kun tuontitavaroiden hinnat alenivat ja ostovoima oli vahvaa.

Neuvostokaupan romahdus ja pankkikriisi syöksivät Suomen talousongelmiin 1990-luvun alussa. Lokakuussa 1991 yritettiin uutta keinoa kilpailukyvyn palauttamiseksi. Niin kutsutulla Sorsan sopimuksella oli tarkoitus tehdä sisäinen devalvaatio. Palkkoja olisi alennettu ja kilpailukykyä parannettu. Esko Ahon (kesk.) ja Iiro Viinasen (kok.) hallituksen yritys epäonnistui. Suomi ajautui devalvaatioihin.

Devalvaatiot ja Nokian satumainen nousu kännykkävalmistajana nostivat Suomen 1990-luvun alun lamasta.

Kilpailukykyä ei enää voi hakea devalvaatiolla, sillä olemme eurossa. Kilpailukyvystä on pidettävä itse huoli. Tämä lipsui, kun kokoomusjohto Jyrki Kataisen ja Taru Tujusen johdolla lupaili eduskuntavaalien 2007 taistelussa Sari Sairaanhoitajille palkankorotuksia. Seuraavasta tulokierroksesta tuli lepsu.

Juha Sipilä (kesk.) on hakenut kahdesti ratkaisua talousongelmiin yhteiskuntasopimuksella eli sisäisellä devalvaatiolla. Molemmilla kerroilla se kaatui, kun ammattiyhdistysliike vastusti palkkaehtoihin kajoamista.

Nyt Sipilän, Alexander Stubbin (kok.) ja Timo Soinin (ps.) hallitus hakee ratkaisua, josta se voi päättää itse.

Sellainen keino on olemassa. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlan toimitusjohtaja Vesa Vihriälä, keskustataustainen muuten, ehdotti MTV3:n Huomenta Suomi -lähetyksessä viime perjantaina, että Suomessa tehtäisiin fiskaalinen devalvaatio.

Se tarkoittaa sitä, että hallitus korottaa arvonlisäveroa ja alentaa työnantajamaksuja. Tuontitavaroiden hinnat nousevat mutta kotimaiset yritykset hyötyvät henkilöstön palkan sivukulujen laskusta. Tämä tuo vientiteollisuudelle lisää kilpailukykyä ja auttaa myös työllistäviä kotimarkkina-aloja. Keino on siis jopa parempi kuin perinteinen devalvaatio.

Olisi ihme, jos hallitus ei tekisi fiskaalista devalvaatiota. Sopivasti tiistaina Etla julkaisi tätä puoltavan selvityksen.

Saksa toteutti fiskaalisen devalvaation vuonna 2006. Arvonlisävero nousi kolmella prosenttiyksiköllä. Työnantajien ja työntekijöiden työn sivumaksut alenivat. Sen jälkeen Saksan työllisyyden ja viennin kehitys on ollut vahvaa.

Fiskaalisen devalvaation huono puoli on, että keinoa ei voi käyttää montaa kertaa. Arvonlisävero nousee muuten äkkiä huikean korkeaksi. Fiskaalisen devalvaation jälkeen on joskus parempina aikoina arvonlisäveroa kyettävä alentamaan.

Fiskaalinen devalvaatio suosii vientiä. Kotimarkkinayritykset kärsivät alvin noususta mutta hyötyvät työntekijäkulujen laskusta. Tuontitavaroiden hinta nousee eikä etuja tule, joten tuojat ja tuontitavaroiden ostajat kärsivät.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.