Nyt uskoa Jyväskylän Kiriin vasta vaaditaankin

K ukaan ei usko Kiriin. Näin otsikoin juttuni pesiskauden ennakkoinfosta, kun muut superin pelinjohtajat ja pelaajat olivat lytänneet haastatteluissa Kirin menestysmahdollisuudet.

Vaan kuinkas kävikään, kritiikistä sisuuntunut Kiri vastasi vähättelyihin särmikkäästi. Alkukaudella jengi lähes nauroi asiantuntijoille ja porskutti pääsarjan kärkipaikoilla.

Samaan aikaan Hippoksella oli tekemisen meininkiä muillakin rintamilla. Joukkue hankki vahvistuksekseen hirmujokeri Simo Eerikäisen ja seuraihmiset pörhistelivät t-paidoissa, joihin oli painettu tämän kauden slogan ”Me uskomme Kiriin”.

Vaan kuinkas kävikään. Pitkässä sarjassa joukkueen taso tuli vääjäämättä esiin. Pelilliset yllätykset loppuivat harmillisesti ennen juhannustaukoa juuri niihin otteluihin, joista paikka loppusarjaan olisi ollut tikistettävissä.

Sitten lähti Eerikäinen. Sitten tulivat asiantuntijat ja muistuttivat jälkiviisaina siitä, ”mitä minä sanoin”.

Synkän jakson aikana joukkueen usko oli koetuksella, mutta sen kestävyydestä jaksettiin kyllä muistuttaa. Varsinkin kun Kirin peli näytti jälleen runkosarjan viimeisissä peleissä paranevan.

Ja varmaan joukkue uskoikin. Mutta menestys ei ole vain uskon asia. Tarvitaan myös riittävän hyvät pelaajat, joita peluutetaan ja valmennetaan riittävän hyvin. Heitä Kiristä ei sittenkään löytynyt.

Joukkue oli nopeudeltaan kuin lauma zetoreita moottoritielle eksyneinä. Eikä kotiuttajien pyssyistä ollut tosipaikoissa kuin herne-sellaisiksi. Kokonaisuudessaan Kirin kotiutusvoima oli aivan liikaa lyöjäjokeri Tuomas Tallbackan varassa.

Kotiuttajien puutteesta kertoo aika paljon se, että eilisessä ratkaisupelissä lyöjäjokerin vastuuta kantoi Tapani Linna mies joka oli lyönyt koko kauden aikana tasan yhden juoksun!

Totuuden nimissä on tosin sanottava, että kahdesti miehen kotiin tikannut Linna oli eilen joukkueensa ehdotonta eliittiä.

Sen sijaan kokeneemmat ratkaisupelaajat saavat ottaa putoamisesta paljon omaan piikkiinsä. En tiedä pelasiko Pasi Rajala loukkaantumisensa jälkeen puolikuntoisena, vai miksi mies oli tosipaikoissa kuin varjo parhaastaan.

Rajalan irtoaminen kolmoselta Kankaanpään lukkarin Juha Vartiamäen nykäyshämäyksellä oli yksi niistä oudoista tenavapesistason virheistä, jotka Kiriä karsintasarjassa vaivasivat. Vastaavaan sortui eilen jopa ikiluotettava Timo Rautiainen polttamalla etenijän kakkoselle, kun heiton olisi pitänyt suuntautua kotipesään.

Omiin virheisiin kaatuminen on Kirin kannalta harmillista ja valitettavaa.

Vaan vielä harmillisempaa ja valitettavampaa on jyväskyläläisen miespesäpallon etsikkoajan hukkaaminen. Tällä kaudella oli Kirin paikka näyttää, että sen joukkue ja organisaatio kuuluvat korkeimmalle sarjatasolle. Piti luoda uuttaa pesiskulttuuria. Piti tehdä vetävää tuotetta. Piti rakentaa pohjaa jatkuvuudelle.

Kirin visiona oli kasata ensi kaudeksi porukka, joka taistelee vahvasti loppusarjapaikasta. Nyt edessä on kuitenkin sekä yhteistyökumppanien että pelimiesten houkuttelu tunnetusti väsyneellä ykköspesiksen statuksella.

Eilisen tappion jälkeen tunnelma pimeällä, sateisella ja vain muutaman sadan katsojan Hippoksella olikin kuin jyväskyläläisen miespesäpallon hautajaisissa. Toivottavasti se tunnelma oli väärä.

Joka tapauksessa on helppoa paistatella menestyvän joukkueen rinnalla. Nyt sen sijaan vaaditaan aitoa uskoa Kiriin.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen urheilutoimittaja.