Ohjeet notkahduksen oikaisuun

Tavalliset asiat ovat äärimmäisen tärkeitä: pitää nukkua riittävästi, osata vastata teoistaan, olla lapsen kanssa kiireettä ja kiinnostuneena, valistaa lasta ja nuorta päihteiden vaaroista, opettaa kohtuullista rahankäyttöä kuin myös siivoamista ja kunnioittavaa suhtautumista toisiin ihmisiin. Ja niin edelleen.

Tavalliset asiat ovat tärkeitä, sillä juuri niiden avulla me tavalliset ihmiset selviämme arjesta silloinkin, jos elämässä tulee hitusen tavallista suurempia arjen ongelmia.

Tavalliset asiat oikaisevat arjen oikeille raiteilleen, kun pohjalla on jo nuo tavallisten asioiden luomat raiteet, joille nousta.

Siksi tavalliseen arkeen syystä tai toisesta tullut pieni notkahdus on aivan mahdollista oikaista näillä ohjeilla. Tässä mielessä presidentti Sauli Niinistön syrjäytymistä ehkäisevä kampanja on onnistunut.

Mutta entä kun perheessä eletään kaikkea muuta kuin tavallista arkea? Kun arkea ei ole ensikään, vaan on vain kaaosta ja turvattomuutta. Näissä perheissä lapset ja nuoret elävät aidossa syrjäytymisvaarassa mahdollisesti jo useammassa sukupolvessa.

Heidän vanhemmilleen tavallisten asioiden ohjeet eivät merkitse mitään. Perheen ulkopuoliset läheiset usein näkevät ongelmat, mutta heillä ei ole kykyä tehdä syvissä ongelmissa painivasta perheestä tervettä. Se on ammatti-ihmisillekin iso työ.

Terveydestä tai siis sen puuttumisesta useimmiten onkin juuri kyse: syrjäytyminen on usein käynnistynyt mielenterveys- ja päihdeongelmista, joita on voinut vauhdittaa pitkittynyt työttömyys. Näiden ongelmien pistäminen laiskuuden nimiin kuvaa hyvin kansalaisten kahtiajakautuneisuutta. Vain elämästä vieraantuneella on vara syyllistää mielenterveysongelmaista syrjäytynyttä laiskaksi ja saamattomaksi.

Tavallisten asioiden työkalupakki ei nosta näitä syrjäytyneitä raiteilleen. Apua ohjeista on vasta siinä vaiheessa, kun ollaan menty jo hyvän matkaa tervehtymisen tiellä.

On raadollista sanoa, että sairaiden ihmisten tekemä 8-vuotiaan pikkutytön surma tuskin olisi estetty sillä, että kiduttajille olisi kuinka painotettu hyvien yöunien merkitystä ja muita tavallisia asioita. Julmaa on sekin, että juuri yöunista kidutuksessakin oli kyse.

Kuvaavaa on, että tavalliset ihmiset – opettajat ja naapurit – todella olivat tytön tilanteesta huolissaan, mutta se ei riittänyt. Onkin aiheellista tutkia, miksi tavallisten ihmisten huoli ei riittänyt.

Odotukset Niinistön kampanjaa kohtaan olivat korkealla. Odotukset suuntautuivat kampanjan nimen vuoksi juuri syrjäytymisen ehkäisyyn. Siksi yllätys olikin, että kampanja keskittyikin tavallisten ihmisten arjen notkahdusten oikaisuun. Notkahdusten oikaisu on tärkeää ennaltaehkäisyä.

Mutta silti kampanjalta oli lupa odottaa muutakin: vaikeimmassa tilanteessa olevien lasten ja nuorten auttamista. Siihen tavallisten asioiden ohjekimara ei yllä. Siksi kampanjan saama kritiikki on ymmärrettävää.

Olisi ehkä kannattanut tehdä selväksi jo kampanjan käynnistysvaiheessa se, että kohderyhmänä eivät sittenkään ole vakavasti syrjäytyneet ja sen todellisen uhan alla olevat.