Oi caramba, taas soi samba

Etelä-Euroopan kriisivaltioiden pörssit lukeutuvat alkuvuoden osalta maanosamme parhaimmistoon kaksinumeroisin tuotoin. Toissakesästä Välimeren maiden pörssit ovat kohonneet jopa 150 prosenttia, kun maailmanloppua ei tullutkaan.

Osakemarkkinoilla tehdään usein rahaa sijoittamalla siihen, mikä on laadultaan parempi kuin markkinoilla hetkellisesti uskotaan. Etelä-Euroopan suhteen kaikki skenaariot euron hajoamisen valoisammalta puolelta ovat kelvanneet nousuperusteeksi.

Pörssinousua on kiihdyttänyt, että valtionlainakorot ovat laskeneet selvästi. Eurovaltioillahan on maakohtaiset lainansa, joiden korot singahtivat kriisin kärjistyessä taivaisiin. Ylivelkaantuneen valtion on sitä vaikeampi selvitä vastuistaan, mitä korkeampaa korkoa se joutuu maksamaan. Siksi juuri kohonnut korko singautti Kreikan ja kumppanit muiden holhottaviksi.

Sijoittajan salkussa vanhan valtionlainan arvo laskee, kun uuden lainan korko nousee. Vastaavasti uuden lainan koron vajotessa vanhan lainan markkina-arvo kohoaa.

Nyt Euroopan keskuspankki on keksinyt ikiliikkujan: se kantaa säkillä valoa tupaan, tarjoten pankeille puoli-ilmaista rahaa. Varoilla kriisimaiden pankit ostavat lisää kotivaltioidensa lainoja korkeiksi kohonneiden korkotuottojen toivossa.

Keskuspankin painokoneesta putkahtanut likviditeetti ohjautuu kriisivaltion lainan kysynnäksi, mikä edelleen laskee uuden lainan korkoa. Seurauksena on, että kriisipankki saa järjestelyllä tuoton ensin erosta keskuspankkirahan hinnan ja kriisivaltion lainan korkean korkotuoton väliltä, toisaalta myös huiman pääomavoiton, kun tuettujen ostojen myötä valtionlainan laskeva korko kohottaa kriisipankin sijoitussalkun – joka on entuudestaan pullollaan kriisimaiden lainoja – markkina-arvoa.

Epäilevälle koko virityksessä on yhtä paljon tolkkua kuin kissassa, joka jahtaa omaa häntäänsä. Keskuspankin toimet ovat silti järkeviä, koska ne parantavat pankkisektorin tilaa. Vain elinvoimainen finanssiala lainaa rahaa hankkeisiin, jotka käynnistävät talouskasvun. Keskuspankin juoni ei kuitenkaan kohenna suoraan velallisen eli kriisimaan maksukykyä, vaan taktiikalla ostetaan aikaa.

Pidemmän päälle lainakorkojen tulee pohjautua valtioiden maksukykyyn velan määrän, talouskasvun ja budjettitasapainon kautta. Nyt korkojen lasku perustuu keskuspankin väliaikaisiin toimiin, joten viikatemies lymyää yhä varjoissa.

Suomelle apu välittyy parhaassa skenaariossa vientimme piristymisen kautta, jos olemme Etelä-Euroopan elpyessä kilpailukykyisiä lopputuotteidemme laadulla ja kustannustasolla.

Ensin europankit olivat kurimuksessa, koska niillä oli salkuissa liikaa kuilun partaalle ajautuneiden kotivaltioidensa lainoja. Tänään kriisipankki on kuitenkin mestarisijoittaja: kun pankkien sijoitukset valtionvelkaan ovat kaksinkertaistetut keskuspankkirahalla, muuttuvat vanhatkin velat osin saataviksi valtionlainakorkojen pudotessa.

Pian joku kertonee, että vakavaraisuudetkin ovat jälleen kunnossa, vaikka todellisuudessa pankkien ja valtioiden sidos on vain vahvistunut.

Kirjoittaja on Nordnetin osake-strategi ja sijoituskirjailija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Kadonnutta ammattikuntaa ”kaivaten”

Raakel, myönnä että rakastat

Mitä tapahtuu,kun jättiläisetovat kuolleet?

Autoileva lähimmäinen, aikamme mysteeri

Johtajakisa katkesi kesken Jämsässä

Kolumni: Kirittärien voiton salaisuudet, niitä on neljä

Kolumni: Pidä vain vielä se vatupassi, ystäväni

Kansainvälisen koulutuksen ihannointi tekee puolikieliseksi

Kolumni: Aitaviesti on saatava olympialajiksi

Kolumni: Kumma asuu pikkukaupungissa

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.