Oi niitä aikoja

Joskus sitä miettii, että puuttuuko tänä päivänä nuoruuttaan tai lapsuuttaan eläviltä ihmisiltä se sukupolvea yhdistävä tv-kokemus. Minun nuoruudessani tv-kanavia oli ensin kaksi ja sitten hämmentävän suuren valikoiman aikoihin kolme. Kun maanantaina meni kouluun oli miltei satavarma, että luokalta kaikki muutkin olivat katsoneet ne samat ohjelmat. Ala-asteella – jota siis kutsuttiin tuolloin ala-asteeksi ei ala-kouluksi – se ohjelma oli esimerkiksi Nils Holgersson ja Tao Tao. Yläasteella kaikki seurasivat Ritariässää ja Ihmemiestä. Lukiossa meidät naulasi sohvan nurkkaan Twin Peaks, jota kutsuttiin tuttavallisesti Tvinnariksi. Näiden ohjelmien tunnusmusiikit herättävät oletettavasti joka ikisessä sukupolveni edustajassa lämpimän muistamisen hörähdyksen. Tunteen, joka vie hetkeksi aikaan, jolloin jalassa olivat lappuhaalarit ja paras keksintö aikoihin oli tarralenkkarit.

Mitenköhän on tänään. Kanavia on tsiljoona ja ohjelmia toinen mokoma. Telkkarin lisäksi ohjelmaa voi katsoa netistä ilmaiseksi vaikka YouTubesta tai maksullisilta lisäkanavilta, joita niitäkin alkaa jo olla melkoinen määrä.

Muistan joskus hamassa menneisyydessäni kuulleeni, että Amerikoissa on helposti satakin tv-kanavaa. Se tuntui aivan käsittämättömältä ja jopa pikkuisen pelottavalta aikana jolloin oma tarjonta rajoittui kolmeen kanavaan. Nyt Suomessa eletään helpostikin jo tuota sadan kanavan aikaa.

Tv- ja elokuva-tarjonnasta tulee mieleen vielä videot. Nuoruudessani videot olivat harvojen huvia. Joskus kun oikein intouduttiin jostain elokuvasta, joka ei leffateatterissa pyörinyt, videovuokraamosta vuokrattiin filmin ohella nauhuri joka kannettiin olkalaukussa kotiin. Näin jälkikäteen olen miettinyt, miten kaikki osasivat liittää tämän vekottimen televisioonsa. Niitä liittimiä ja namikoita oli kaiketi pikkuisen nykyistä vähemmän.

Tässä vaiheessa kolumnia ymmärrän ampuvani itseäni polveen ja kovaa. Sen sijaan, että lukija nyt miettisi aikojen muuttuneen, hän kenties miettiikin, että kuinkas vanha tuo Mahlamäki-Kaistinen oikein onkaan. Jorinani kuulostavat niin ikälopuilta jopa omiin korviini, että ymmärrän tässä kohtaa vaieta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.