Oi, niitä ihanan tylsiä aikoja

Olipa kerran aika, jolloin Myytinmurtajat oli kauheinta telkkaria mitä saatoin kuvitella.

Samat partanaamat virittelivät vuorokaudelta tuntuvan ajan jotain experimenttiä ja toisen vuorokauden ajan toteuttivat visiotaan.

Sitten käytiin kaikki viikon mittaisena kertauksena läpi.

Totuus ei ehkä ollut tuo, mutta tuolta se tuntuu jos ei vaan kiinnosta, putoaako leipä aina voipuoli alaspäin tai voiko kattotuuletin katkaista ihmisen kaulan.

Jotain on muuttunut, sillä kesällä 2016 Myytinmurtajat alkoi vaikuttaa jo varteenotettavalta vaihtoehdolta ohjelmavirrassa.

Niin kajahtaneita telkkariohjelmia töllöstä nykyään tulee verrattuna aikaan, kun Myytinmurtajat aloitti.

Silloin se oli pöpi sarja. Nyt se on yksi fiksuimmista.

Siksi se varmaan päätettiinkin lopettaa.

Myytinmurtajien elinkaaren aikana, kymmenessä vuodessa, on telkkaritaivaalla tapahtunut paljon. Jos vuonna 2006 puhuttiin tekemällä tehdystä hömpästä, puhuttiin aivan eri asiasta kuin nykypäivänä. Nykyään yhdistellään elämään löyhästi liittyviä teemoja villisti keskenään ja kas saadaan aikaan uusi sarja.

Vaikka esimerkiksi Elinkautisvangit koirankouluttajina voi olla kuinka laadukas ja kiva sarja, jotenkin tuntuu että kiitos ei.

Myytinmurtajissa oli oikeasti sydäntä ja sielua. Katse oli aina pallossa, ei sählätty turhaan. Myytinmurtajat oli yhden asian ohjelma.

Melkein on ikävä sitä ihanaa tylsyyttä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.