Oikeilla arvioilla opintoihin

Perusopetuksen päättövaiheessa nuori on siihenastisen elämänsä kenties kauaskantoisimman valinnan edessä: jatkaako opintoja lukiossa vai ammatillisessa koulutuksessa? Toisen asteen opintoihin haetaan perusopetuksen päättöarvosanoilla. Arvosanoja annetaan eri kouluissa erilaisin kriteerein, joten päättöarviointi ei ole yhdenvertaista eikä tasa-arvoista (HS 3.10.).

Peruskoulun päättöarvosanojen kehnosta vertailukelpoisuudesta kirjoittivat Vieraskynä-palstalla kielitaidon arvioinnin dosentti Raili Hildén ja erikoistutkija Juhani Rautopuro. He nostivat esille päättöarvioinnin merkityksen nuoren tulevaisuudelle, koska pisteiden murto-osatkin voivat ratkaista jatko-opintopaikan.

Asiantuntijat olivat huomioineet, että oppilaiden keskimääräisen osaamisen ja keskimääräisten arvosanojen erot koulujen välillä ovat kasvaneet kuluneella opetussuunnitelmakaudella. Tilanteen korjaamiseksi he ehdottavat selkeämpiä arviointiohjeita.

Ensimmäistä kertaa perusopetuksen päättöarvosanojen huimat erot tulivat esille Keskisuomalaisen joulukuussa 2007 julkaisemasta selvityksestä, johon oli hankittu kaikkien peruskoulun päättäneiden oppilaiden kuntakohtaiset keskiarvot Opetushallituksen yhteishakurekisteristä.

Selvityksen mukaan peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo oli pienissä kunnissa usein korkeampi kuin suurilla paikkakunnilla. Heikoimman Hangon ja vahvimman Hailuodon suomenkielisten päättöluokkalaisten keskiarvoissa oli yli numeron ero.

Selvitys herätti laajaa valtakunnallista huomiota. Silloinen opetusministeri Sari Sarkomaa (kok.) lupasi oitis lisätä opettajien täydennyskoulutusta, jotta he pystyisivät arvioimaan oppilaita nykyistä tasapuolisemmin. Ministeri määräsi tuolloin, että kuntien on tulevaisuudessa pakko lähettää opettajat täydennyskoulutukseen (Ksml 1.1.2008.).

Näyttikin siltä, että asiat lähtivät ripeästi korjaantumaan. Seuraavana keväänä päättökeskiarvojen erot olivat pienentyneet edellisvuodesta lähes puoli numeroa. Koulutuksen tutkimuslaitoksen johtaja Jouni Välijärvi arvioi median herättämän keskustelun vauhdittaneen täydennyskoulutusta.

Mahdollisimman oikeudenmukaisen arvioinnin saavuttamiseksi kannattaa edelleen tehdä töitä, sillä kilpailu on yhä kovempaa erityisesti suosituimmille ammatillisen koulutuksen aloille. Opettajien täydennyskoulutuksen lisäksi ratkaisuksi on tarjottu valtakunnallisia kokeita, mutta silloin yksi olennainen osaamisen alue – tuntityöskentely – jäisi huomioimatta.

Kaikkein tärkeintä olisi saada jokaiselle peruskoulunsa päättävälle nuorelle sellainen itsetunto, että hän voisi luottaa elämän kantavan jatko-opintoihin ja pidemmällekin. Myös niille nuorille, joiden arvosanat tasa-arvoisimmillakin kriteereillä jäävät alle keskitason, pitäisi löytyä mahdollisimman hyvin omia toiveita ja kykyjä vastaava paikka.

Tasapuolisimmin nuoria kohtelisivat monissa tapauksissa pääsykokeet, jotka mittaisivat nimenomaan soveltavuutta haettavaan koulutukseen. Tämä voisi pienentää myös koulupudokkaiden eli pelkän peruskoulun varaan jäävien nuorten määrää – nyt heitä on Suomessa lähes 13 prosenttia 18–29-vuotiaista.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.