Oikeus ei kaikkia miellytä

Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC närästää eräitä afrikkalaisia johtajia.

Jugoslavian hajoamissotia ja Ruandan kansanmurhaa käsiteltiin vielä erillisissä tuomioistuimissa. Tuolloin kansainvälisessä yhteisössä kypsyi ajatus kansainvälisestä tuomioistuimesta, joka käsittelisi vakavia syytteitä kuten kansanmurhaa, sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan.

ICC perustettiin vuonna 1998. Toimintansa se aloitti vuonna 2002, kun ratifiointeja oli riittävästi.

Arvostelijat ovat muistuttaneet, että monet suurvallat ja maanpolitiikassa kiistellyt maat kuten Yhdysvallat, Kiina, Venäjä, Israel, Intia, Pakistan ja Pohjois-Korea eivät ole liittyneet sopimukseen. Esimerkiksi Yhdysvallat hyväksyi ja allekirjoitti ICC:n perussopimuksen presidentti Bill Clintonin kaudella mutta ilmoitti presidentti George W. Bushin kaudella vetäytyvänsä ICC:stä.

Kaikki ICC:ssä syytetyt ovat olleet afrikkalaisia, kaikkiaan kahdeksasta eri Afrikan maasta. Nyt ICC:n esitutkinnassa on myös Afrikan ulkopuolisten maiden kansalaisiin kohdistuvia syytöksiä.

Afrikan johtajat ovat silti kokeneet joutuneensa silmätikuiksi. Afrikan unionin AU:n huippukokouksessa viikonvaihteessa vaadittiin, että Kenian presidentin Uhuru Keyattan marraskuista oikeudenkäyntiä ICC:ssä on lykättävä. Kenyattan ja varapresidentti William Ruton syytetään käynnistäneen vuoden 2007 vaalien jälkeisen verilöylyn, jossa kuoli 1 200 ihmistä.

AU:n kokouksessa kuultiin kovaa kieltä. Kenyatta kuvasi ICC:tä ”rappeutuvien imperialististen valtioiden rasistiseksi leikkikaluksi”. Kokous julisti, että istuvan afrikkalaisen valtionpäämiehen ei pidä joutua ICC:n eteen.

Kenyattan lisäksi oikeuteen haluttaisiin Sudanin presidentti Omar al-Bashir sotarikoksista Darfurissa. Pidätysmääräys julkaistiin jo vuonna 2009, mutta presidenttiä ei ole otettu kiinni, vaikka hän on vieraillut ICC:hen liittyneissä valtioissa.

AU:n 54:stä jäsenvaltiosta 34 on mukana ICC:ssä. Keniassa parlamentti on jo puoltanut eroamista ICC:stä sen puolueellisuuden vuoksi. Mukaan kannustetaan muitakin maita.

Erohankkeella on merkittäviä vastustajia. 130 afrikkalaista kansalaisjärjestöä totesi, että tuomioistuimesta eroaminen olisi väärä viesti maanosan sitoutumisesta ihmisoikeuksien suojelemiseen ja vahvistamiseen. Osana tuota sitoutumista voi pitää sitäkin, että ICC:n pääsyyttäjä on Afrikasta, gambialainen Fatou Bensouda.

YK:n entinen ghanalainen pääsihteeri, rauhan nobelisti Kofi Annan on muistuttanut, että vakavien rikosten afrikkalaiset uhrit tarvitsevat ICC:tä, jos he eivät voi saada oikeutta omissa maissaan. Kun kaikkiaan kahdeksasta oikeusjutusta neljä on afrikkalaisten itsensä nostamia ja kahdessa muussa tapauksessa – Darfur ja Libya – aloite on tullut YK:n turvallisuusneuvostosta, puheet ICC:stä Afrikkaa syyllistävänä ”imperialistisena rasismina” ovat perusteettomia.

Toinen afrikkalainen rauhan nobelisti, eteläafrikkalainen arkkipiispa Desmond Tutu sanoi suoraan, että ICC:tä vastustavat johtajat hakevat ”lupaa tappaa ja alistaa omia kansojaan ilman seurauksia”.