Oireita vapaudesta Francon diktatuurissa

Espanjalaiset tv-sarjat ovat myös suomalaisten suosiossa. Ne aloitti kahdestikin nähty Perhelääkäri (Médico de familia). Siinä nuorehko lääkäri Nacho pyöritti vilkasta perhettä, jossa olivat hänen kolme pientä lastaan, isäpappa Manolo, muut sukulaiset ja tuttavat sekä andalusialainen kotiapulainen Juan.

Sitten tuli Serranon perhe (Los Serrano), jota paraikaa nähdään uusintana lauantaisin ja sunnuntaisin. Kotimaassaan eniten menestystä saanut sarja kuvitteellisen Santa Justan kaupunginosan ihmisistä kuvattiin Villaviciosa de Odónissa Madridin lounaispuolella.

Hiljan käynnistynyt, eilen maanantaina vasta jaksossaan 2/60 ollut Francon aika: Näin sen koimme (Cuéntame cómo pasó) lienee lähimpänä todellisuutta, fiktiivisyydestään huolimatta.

Viihteellisessä draamassa ollaan yhteiskunnan muutoksissa ennen Francisco Francon valtakauden päättymistä. Ja sehän kesti kauan, 1939 - 1974.

Maailmanmenoa tarkkaillaan lapsen silmin. Kertojana on Alcántaran perheen 8-vuotias Carlos ( Ricardo Gómez), jonka on usein vaikea ymmärtää aikuisten aivoituksia ja toimintaa. Hänen mielestään olisi järkevämpiäkin tapoja. Isä Antonio ( Imanol Arias) ja äiti Mercedes ( Ana Duato) pyörittävät perheen arkea tavallaan. Isoäiti Herminia López ( María Galiana) puuttuu hänkin tomerasti asioihin.

Sarja on varsin pätevä johdatus espanjalaisten yhteiseen muistiin ja sukupolvien kokemukseen 1960-luvusta, jolloin ensimmäiset vapautumisen merkit diktatuurista alkoivat näkyä.

Ensiosassa Alcántaran perhe osti television, ja he odottivat kärsimättöminä sen saapumista. Äiti Mercedes löysi tyttärensä Inésin ( Irene Visedo) ehkäisypillerit, kun taas pikku-Carlos livahti pakomatkalle elääkseen karkulaisena...

Televisio piti saada, jotta nähtäisiin Eurovision laulukilpailut 1968 Lontoosta. Asenteena ihmisillä oli kuitenkin pessimismi: Espanja ei voita ennen kuin Franco kuolee.

Jaksossa ei kerrottu tätä: Massiel eli Maria de los Angeles Santamaria oli saanut viisukeikan vasta muutamaa viikkoa aiemmin. Alunperin tehtävään valittu Juan Manuel Serrat ei suostunut laulamaan Espanjan pääkielellä, kastiliaanilla, vaan ainoastaan kotikielellään katalaaniksi.

Francisco Francon Espanjassa vähemmistökielet olivat kuitenkin pannassa. Tiedä sitten, olisiko La la la voittanut miehen laulamana, mutta "la" on sama myös katalaaniksi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.