Olisiko Suomesta jo humaaniksi sivistysvaltioksi?

Ihmisillä on taipumus toistaa asiat aina samalla tavalla.

Popeda soittaa samat hitit jokaisella keikalla, jumalanpalveluksen lopulla kirkkoväki saa Herran siunauk­sen, opiskelija iskee luentosalissa ahterinsa aina samaan penkkiin ja minä ajan parkkitalossa aina samaan ruutuun.

Kotipuolessa olen kiertänyt Karikon noin kymmenkilometrisen lenkin vuosikaudet myötäpäivään. Nyt joulun jälkeen kinkkua sulatellessa kiersin sen koirieni kanssa ensi kertaa vastapäivään. Huomasin maisemassa valtavasti uusia piirteitä ja yksityiskohtia. Jäin miettimään, että moni asia saattaisi toisin päin pohdittuna saada uusia piirteitä.

Kun nyt Suomi juhli sataa itsenäisyyden vuotta, mieleeni tuli uudenvuoden lupaukset. Henkilökohtaisesti myönnän toimineeni niiden suhteen aina samalla tavalla, eli en ole koskaan luvannut yhtään mitään. Mutta voisivatko suomalaiset yli 100-vuotiaan valtion asukkaina luvata askeleen kohti humaania sivistysvaltiota? Totta puhuen en usko siihen.

Suomi on pitkien välimatkojen maa. Täällä on kyläkuntia, joita asustavat vain Kinnuset, Manniset, Pekkariset, Niemiset ja Järviset. Verenkuvammekin vahvistaa, että mitä serkumpi, sen herkumpi.

Sitten tähän kansankotoon tupsahtaa todella pitkästä matkasta turvapaikanhakijoita. Miten toimii 100-vuotias Suomi? Kuten perisuomalainen Ryynänen ja Horttanainen, eli se tarjoaa paluulippuja sinne, mistä kulkijat lähtivät vaaraa ja köyhyyttä pakoon.

Suomeen verrattuna Britannia on iäkäs sivistysvaltio. Englantia on kirjoitettu paljon pidempään kuin suomea, ja silti maan opettajat saavat lyödä lapsia koulussa. Sivistystä on ollut pitkään, mutta se ei takaa humaania kasvatusotetta.

Kun Britanniassa 80-luvun puolessa välissä puhkesi hullun lehmän tauti, aloittivat viranomaiset hätäteurastukset. Tappava tauti todettiin 180 000 eläimellä, mutta sen vuoksi tapettujen ja roviolla poltettujen eläinten määrä oli moninkertainen. Riittävällä tappamisella viranomaiset uskoivat palauttavansa kuluttajien uskon brittiläisen lihan turvallisuuteen. Ei ollut kovin sivistynyttä, ja uutiskuvat olivat apokalyptisia.

Suomen päättäjät lankesivat turvapaikanhakijatulvassa brittiläiseen ajatteluun:

”Sovitaan, että neljä hakemusta viidestä hylätään. Tämä suhde riittää Salmisten ja Virtasten luvatussa maassa uskottavaan maahanmuuttaja­kriittisyyteen. Rajat kiinni ja Suomi suomalaisille!”

Suomi aloitti palautukset maihin, joihin palauttavat viranomaiset ja linjasta päättäneet poliittiset päättäjät eivät lapsineen uskaltaisi matkustaa.

Vaikka kaikki palauttajat ovat sivistysmaita, se ei muuta päätöksiä humaaneiksi tai sivistyneiksi. Suomen kansantalous kesti sodan runtelemanakin 430 000 karjalaisen asuttamisen Suomeen. Nämä suomalaiset toivat valtavan panoksen hyvinvointivaltion rakentamiseen. Sama mahdollisuus sisältyy myös muihin tulijoihin.

Suomen kansantalous kesti 90-luvulla sen, että me veronmaksajat menetimme ainakin 50 miljardia markkaa pank­kien holtittoman luotonannon seurauksena.

Nyt tässä maassa vaippansa ovat repineet maahanmuuttokriittiset 50 000 tulijan takia.

Toki tähän vieraiden joukkoon liittyvät suuret menot, mutta kansantaloutemme oikeat haasteet ovat ihan muualla. Ne kietoutuvat kompuroivaan soteen, joka poikii vielä massiivisen verovuodon paratiiseihin.

Suomi hylkää lähimmäisiä syntyperän perusteella.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.