Olisiko vesi uusi Nokia?

Kiinalaismies pyöräyttää korkin auki ja ottaa kulauksen. Vesipullon kyljessä oleva etiketti on länsimainen. Vesi on matkannut Aasiaan kaukaa, toivottavasti nimenomaan Suomesta.

Keskustelu pullotetusta vedestä pulpahtaa pinnalle tuon tuosta. Vesi on uusi öljy, sanotaan. Suomessa ei ole öljyä, mutta vettä meillä on.

Kiinan markkinoilla nimenomaan ulkomaisen pullotetun veden kysyntä on rajussa kasvussa. Omasta markkinaosuudestaan idässä kilpailee myös jokunen suomalaisyritys.

Mutta Suomen veden äärelle tahtovat muutkin. Ainakin armenialainen Samvel Karakhanian aikoo ryhtyä pullottamaan Salpausselän pohjavettä maailmanmarkinoille (Etelä-Suomen Sanomat 5.11. 2012).

Vesi voisi tuoda Suomeen työtä ja taloudellista vakautta. Olisiko meidän aika pitää vedestämme kiinni?

Meillä riittää puhdasta ja hyvää vettä myyntiin saakka. On arvioitu, että Suomen vesivaroista on tällä hetkellä käytössä on noin 16 prosenttia uusiutuvasta pohjavedestämme.

Pullotettu vesi on maailmanlaajuisesti hyvä ja huono asia. Muovipulloon pakattu ja pitkiä matkoja kuljetettu puhdas luonnontuote jättää itsestään likaisen jäljen. Missä määrin pullovesi on tarpeen?

Voisiko suomalainen vesiteknologia kehittää järjestelmän, jolla vesiongelmia voisi ratkaista muutenkin kuin pulloissa? Vai joko ratkaisuja on? Ainakaan julkisuudessa uudelle teknologialla ei ole samanlaista nostetta kuin kännyköillä aikanaan.

Nyt, tietotekniikkateollisuuden hiipuessa, uusien innovaatioiden tarvetta korostetaan lakkaamatta. Pitäisikö meidän pitää vedestämme enemmän ääntä?

Ajatus vedestä tulevaisuuden Nokiana ei ole uusi. Suomen maabrändityöryhmän raporttiin on kirjattu, että monet Suomen tärkeimmistä menestystarinoista liittyvät vuonna 2030 veteen ja vesien laatuun. Vesi on nousussa.

Veden viennin on oltava myös kestävää. Maailmanlaajuinen suuryritys Nestlé pumppaa vettä entuudestaankin vesipulasta kärsivästä Pakistanista – paikallisille asukkaille ei jää muita vaihtoehtoja kuin ostaa omaa vettänsä takaisin pulloissa.

Suomalainen vesi voisi tulla tunnetuksi reilun kaupan vetenä, sellaisena, joka ei riistä paikallisia asukkaita.

Hanasta valuva vesi on juomakelpoista kaikkialla Suomessa. Täällä pullovesi on nimetty turhakkeeksi, täysin aiheesta.

Vaikka suomalaiset ovat, onneksi, vielä pikkutekijä pullotettujen vesien kuluttajana, on suunta väärä. Vuonna 2011 Suomeen tuotiin 26 miljoonaa litraa pullotettua vettä. Vettä vietiin vain kolme miljoonaa litraa (Maaseudun Tulevaisuus 17.12. 2012). Järjetöntä.

Juomavesi on vesibisneksessä vain yksi sivuoja. Valtaosa, 70 prosenttia, vedestä käytetään kasteluun, 30 prosenttia teollisuuteen ja vain kymmenen prosenttia vedestä päätyy kotitalouksien käyttöön.

Piilosuolat tunnetaan, mutta piilovesi on vielä tuntemattomampi juttu. Kuka uskoisi tavallista puuvillaista t-paitaa vesisyöpöksi? Jo ennen kuin paita päätyy ensimmäisen kerran pesukoneeseen, se on kuluttanut 220 litraa vettä. Käyttöaikana vettä kuluu 500 litraa.

Jatkossa on entistä tärkeämpää, mihin ja miten me vetemme käytämme.