Ollaanko välillä ihan hiljaa

Facebook, tuo keskustelun korvike. "Joo mä luin facesta", on perusvastaus kuulumistenvaihdossa, kun kaikilla on älypuhelin. Sillä on helppo jakaa mielen päällä pyörivä lausahdus tai pelkkä kirosana vaikka kesken tunnin. Sadat ihmiset, "kaverit", saavat asian tietoonsa sekunneissa, tykkäävät siitä ja ehkä kommentoivat osoittaakseen myötätuntoaan. Huomenna tarina on jo vanhentunut. On pakko keksiä jotain uutta ja eksoottisempaa, joka kirvoittaa kommentteja ja nostaa kirjaimellisesti statustasi ihmisten keskuudessa.

NYKYAJAN MEDIAN pääteema, runsaus, onkin tehnyt vaikuttamisesta ja joukosta erottumisesta vaikeaa. Facebookin uutisvirtaan hukkuu nopeasti, ellei ihan todella raportoi jokaista liikettään parin minuutin välein.

Välillä on ihan mukava huomata, että kaveri etsii kahviseuraa samoilta kulmilta missä itse sillä hetkellä oleilee. Jatkuvat "Leivoinpas pullaa"-päivitykset vetävät kuitenkin hermot kireälle, kuten myös kryptiset laulunsanat tai hymiöoksennukset. Itselläni on tapana piilottaa tällaiset ihmiset tai poistaa heidät kokonaan kaverilistoiltani. Julmaa, mutta niin helppoa tehdä vain yhden napin painalluksella.

HYVÄ JA ASIAA kertova kiertoviesti, esimerkiksi maahanmuuton aiheuttama valtionvelka vastaan pisatestit -tarina muuttuu huomaamattomaksi, kun 50 kaveria on jakanut saman etusivullaan. Tykkääminen ei riitä, pitää näyttää kaikille kavereille olevansa tätä mieltä.

Heitän kysymyksen: Tarvitsemmeko oikeasti kymmentä tilapäivitystä vuorokaudessa, tai Facebookia ylipäätään? Päivän keskimäärin kahdestatoista hereilläolotunnista kuluu luvattoman paljon aikaa ihmisten stalkkailuun sivustolla, jonka etusivu täyttyy jatkuvasti uusista turhaakin turhemmista päivityksistä.

Etusivun "Mitä mietit" -kysymyksen voisi korvata vanhan kansan kehoituksella: "harvoin, mutta asiaa".

Kirjoittaja tekee kuva-artesaani-kaksoistutkintoa Petäjävedellä.