Olympiastatus nostaisi salibandyn muiden urheilulajien rinnalle

Nuori 25-vuotias salibandy on ottanut isoja harppauksia. Lajia seurataan nyt enemmän kuin koskaan aiemmin. MM-kotikisoja on rummutettu paljon mediassa. Hokeman mukaan salibandyn MM-kisat ovat tämän vuoden suurin urheilutapahtuma Suomessa.

Kaksi vuotta sitten Suomen saavuttama ensimmäinen MM-kulta syöpyi aiempaa suuremman urheiluyleisön mieliin. Lajin suunta on hyvä, vaikka yleisömäärät eivät olekaan kasvaneet isoiksi massoiksi kotimaan liigoissa.

Kyseessä on Suomen toiseksi harrastetuin joukkuelaji heti jalkapallon jälkeen. Salibandyn vahvuus - ja samalla arvostusta ajatellen heikkous - on sen helpossa harrastettavuudessa.

Lajilla on suuri potentiaali kasvuun, koska se kiinnostaa laajaa joukkoa. Toisaalta suuri yleisö ei osaa vieläkään täysin erottaa huippusalibandya sählyvuorojen mukavasta neppailusta.

Suomen MM-kisoissa turnaus laajeni 16 joukkueen A-sarjaksi. On helppo ihmetellä ja vähätellä lajia, kun Suomi ja Ruotsi hakevat murskavoittoja alkusarjasta.

Täytyy myös ymmärtää: salibandy haluaa olympialajiksi. Olympiastatus on mahdollista saavuttaa vain levittämällä laji mahdollisimman laajalle. Mikäpä innostaisi sen paremmin uudehkoja maita kuin pelaaminen MM-lopputurnauksessa.

Potentiaalisia maita on olemassa. Esimerkiksi Seppo Pulkkisen luotsaamassa Kanadassa on noin 30 000 tossulätkän pelaajaa. Laji on lähellä salibandya. Kanadan urheilu- ja mailapelikulttuuri on Suomen kaltaista. Toki jokaisella maalla on omia lajejaan tyyliin Kanadassa suosittu lacrosse eli haavipallo.

Toiseksi potentiaaliseksi salibandymaaksi voi nousta Venäjä. Myös Aasian maita voisi tulla kohti kärkeä, koska siellä riittää massoja, mutta onko salibandy lopulta liian erilainen laji heidän urheilukulttuuriaan ajatellen?

Suomen kuihtuneelle huippu-urheilulle salibandyn pääsy olympialaisiin olisi onnenpotku. Siihen on vielä aikaa, ja tällöin laji olisi kehittynyt muissakin maissa, mutta kuitenkin. Olympiastatus nostaisi salibandyn arvostusta huomattavasti myös Suomessa.

Moni mieltää lajin edelleen työpaikkavuoroilta ja koulusta tutuksi sählyksi. Hiljattain Iltalehtikin otsikoi Mika Kohosen maailman parhaaksi sählynpelaajaksi. Sama olisi puhua Jari Litmasesta Suomen parhaana potkupalloilijana. Kyllä termeistä näkee, miten asioita halutaan arvostaa.

MM-kisoissa Suomen ja Ruotsin pelaajat ovat huippu-urheilijoita, jotka elävät urheilun ehdoilla, kuten muidenkin lajien huiput. Suomen liigassakin alkaa olla Tero Tiitun, Lassi Vänttisen ja Henri Johanssonin kaltaisia pelaajia, jotka voivat keskittyä pelkästään salibandyyn.

Huippumaiden osalta salibandyn MM-kisat kestävät käytännössä kaksi päivää. Alkusarjassa pelaa maajoukkueita, jotka eivät menestyisi edes Suomen alasarjoissa.

On valtaisa yllätys, jos perjantaina välierissä eivät kohtaa Suomi ja Tshekki sekä Ruotsi ja Sveitsi.

Lajissa on neljä kovaa maata, joista Suomi ja Ruotsi ovat vielä omalla tasollaan. Yksittäisissä otteluissa voi toki tapahtua yllätyksiä, ja kaksi vuotta sitten Tshekki ja Sveitsi panivat Suomen ja Ruotsin tiukille välierissä.

Nyt tilanne on se, että Suomella on kasassa kaikkien aikojen maajoukkue, jonka pelaajille menossa olevat kisat ovat uran huipentuma. Jos ja kun kotikisojen paineet eivät kasva liian suuriksi, kokenut Suomen ryhmä uusii MM-kultansa.

Kirjoittaja on Karjalaisen urheilutoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.