Olympiaurheilijalla ei ole varaa aliarvioida somea

Ruotsalaistoimittaja kirjoitti, kuinka Kalle Kustaan maassa ollaan tätä nykyä täysin maansa myytyjä, kun Sarah Sjöström ui satasen vapaalla vain säälittävän olympiapronssin (sittemmin Sjöström kauhoi myös tietenkin kultaa ja hopeaa).

Samaan hengenvetoon Per Andersson tiesi muistuttaa, että hannuhanhien tilanne voisi olla paljon, paljon huonompi. Olympialaismenestys voisi olla kuin poloisella itänaapurilla, Suomella.

Suomalaisraukat. Niinpä.

Ruotsissa ollaan sitä mieltä, että Suomen aika kesäolympialaisten mitalimahtina oli ja meni. Kaukana ovat ajat kuten Montreal vuonna 1976 ja 12 kaulassa killuvaa.

Tätä kirjoittaessa on Ruotsin olympiajoukkue kerännyt Riosta haaviinsa kuusi mitalia (yksi kulta, neljä hopeaa, yksi pronssi). Ja lisää lienee luvassa meneillään olevalla päätösviikolla.

69 miestä ja 87 naista. Joukkueet käsi- ja jalkapallossa. 9,5 miljoonan asukkaan länsinaapurista on lähetetty lähes kolme kertaa enemmän edustajia Rion areenoilla kuin 5,4 miljoonan Suomesta.

Jatketaan vertailua maiden olympiakomiteoiden tukijalistalla. Kun Ruotsin taustalla ovat kotimaasta muun muassa jättimäiset yritysnimet Nordea, H&M, Volvo ja Skanska, vastaa pikkkuveli Ilta-Sanomilla, Veikkauksella ja Finnairilla.

Onhan siinä vissi ero, onko sponsorina yksi maailman tunnetuimmista vaatetaloista kuin kansallinen iltapäivälehti.

Talouskasvussa kylpevässä Ruotsissa on yhä helppoa pitää pinnalla ajatusmaailmaa, jonka mukaan yritykset kokevat urheilussa näkymisen yhä tärkeäksi ja oleelliseksi osaksi strategiaansa. Urheilija nähdään Ruotsissa hyvänä mainoskasvona.

Neljä vuotta sitten Suomeen palattiin Lontoosta kolmen mitalin kanssa. Neljä vuotta on nykymaailman menossa ikuisuus. Esimerkiksi asioiden liikkuminen sähköisesti on kiitänyt menneen olympiadin aikana kuin luotijuna.

En ihmettele ollenkaan, jos ruotsalaisurheilijoilla menee hyvin. Hehän näyttävät osaavan muuntautua nykyajan vaatimuksiin urheilukenttien ulkopuolellakin.

2010-lukua on se, että menestyvä huippu-urheilija näkyy sosiaalisessa mediassa aktiivisesti.

Hurjassa kasvuvauhdissa oleva vuonna 2010 avatun kuvanjakopalvelun Instagramin käyttäjiä on maailmassa yli 500 miljoonaa.

Rion ruotsalaismitalisteista kolme neljästä päivittää avointa kuvatiliään aktiivisesti. He tietävät ja taitavat sen, että urheilufanit ja tukijat kannattaa pitää iholla (halusipa tätä julkisuutta tai ei). Saman tietää kaikki näiden kisojen suurimmat tähdet kuin paavi Franciscus.

Samaa ei voi sanoa kolmesta suomalaisten menestyspaineiden kantajasta. Triosta Petra Olli (7 206 seuraajaa) tai joku hänen taustallaan on ymmärtänyt yskän. Sen sijaan keihäsmiehet Antti Ruuskanen ja Tero Pitkämäki haistattavat some-kuville ja –päivityksille pitkän.

Ruuskaselta toki näyttää löytyvän jonkinlainen instatili (673 seuraajaa), jonka viime päivitys on maaliskuulta, missä muistutetaan Paavo Nurmi Gamesista.

Sosiaalisen median tarjoaman hyödyn käyttämättä jättäminen on ihan yhtä typerää kuin unohtaa liikeketjujen oikeanlainen toiminta keihäänheitossa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.