Omaan napaan laukeavaa journalismia

Nyt olen 25-vuotias ja katsonut pornoa päivittäin yli kymmenen vuotta. Se on aina ollut jonkinlainen iltarutiini, 15-minuuttinen toimenpide, kuin suihkussa käynti. Istun sohvalla läppäri sylissäni, ja jossain vaiheessa katson pornoa ja runkkaan.”

Näin kirjoitti Imagessa (4/2014) Erkka Mykkänen lavarunouttaan mainostaen: Mun mielikuva elämäst on valmis ku leffois / ei mielenkiinto pysy levinneis peffois / katon pornoo ja runkkaan ja käperryn sisääni / kehen oon tullu? / en kai isääni / mieluiten laukeen / tuttuun tapaani / omaan napaani.

Kyseisessä jutussa 25-vuotiaat miestoimittajat kertovat suhteestaan pornoon. Antti Berg ei ole kiihottunut pornosta vielä kertaakaan, mutta pornonkatselukokeilun aikana hän tulee parhaimmalle tuulelle homopornosta, vaikka onkin hetero.

Erkka taas pitää pornotauon ja pussailee ensimmäistä kertaa lähes vuoteen. Suuseksivideosta helpoiten syttynyt mies kaivaa nyt mielensisäisestä pornoarkistostaan esiin alistavaa seksiä exänsä kanssa: ”Laukean aina samoille asioille.”

Vaikka olisinkin voinut elää ilman näitä tietoja, en minä jutusta mieltäni pahoittanut. En liioin heristänyt etusormeani, sillä kansalainen työntäkööt käpälänsä pöksyihinsä miten lystää. Imagen puberteettisen radikaali juttu kolahti minuun kuin yksitotinen unissakävelymusiikki: Zzzzzz.

Juttu on yksi esimerkki nykyajan tyhjänpäiväisestä ja pinnallisesta ”tutkivasta journalismista”, jollaiseksi toimittajien itsensäpaljastamisoperaatio rakennetaan. ”Onko porno tehnyt toimittajan seksuaalisuudesta itsekeskeistä” -pohdintojen tueksi siteerataan vähän tutkijoita, vilautellaan huolta eettisistä kysymyksistä ja kysytään ex-tyttöystävältä, oliko kysyjä robotti sängyssä. Ei kuulemma ollut.

Toimittajan seksuaalisuutta enemmän minua kiinnostaa globaalin pornoteollisuuden kymmenien ellei satojen miljardien bisnes. Haluaisin lukea hyvin taustoitettuja artikkeleja alan lieveilmiöistä, pornotyöläisten kokemuksista ja siitä, millaisia myönteisiä puolia nettipornossa koetaan olevan. Siitä kertoakseen toimittajan ei ole välttämätöntä tyydyttää itseään.

Mutta vallan vahtikoirien uuden pentueen perustehtävä lieneekin tarjoilla meille lukijoille (ja mainostajille) entistä enemmän ”lukujuttuja” samaistuttavista ilmiöistä, joilla ei ole minkään valtakunnan yleistä merkitystä. Taiten tarinallistetun hömpän kautta voimme tirkistellä minäminäkertojien päänsisäisiin vaatekaappeihin ja autuaasti unohtaa monimutkaiset yhteiskunnalliset epäkohdat, joiden vakinaistamiseksi nytkin kokoustetaan median liiemmin häiritsemättä.

Harmi vain, että Imagen juttu kalusi pornoa vain pinnasta. Ties kuinka moni lukija jäi kaipaamaan osallistavaa gallupkyselyä (kuinka usein tumputat), kesäkisaa (kekseliäin onanoija palkitaan) ja runkkuportaalia, jossa olisi voinut seurata toimittajien reaaliaikaisia iltapuhteita ja äänestää suosikkiaan on line.

Eipä silti, toki pornosta kirjoittaa pitää. Kaunokirjallisuuden puolella toimisi vauhdikas muistelmateos nimeltään ”Siihen aikaan kun äiti delfiinin osti”. Kyseiseen opukseen ei kannata sotkea yhteiskunnallista sanomaa, vain uutteraa surinaa, kiitos.

Kirjoittaja on toimittaja ja kirjailija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.