Omaishoitaja ei lakkoile

Jyväskylän kaupunki käänsi selkänsä yli sadalle omaishoitajalle lopettamalla heidän tukensa ensi vuoden alusta. Tukea on maksettu tänä vuonna alimmassa maksuluokassa 364 euroa kuukaudessa, mistä summasta hoitaja on toki maksanut verot.

Tästä koituu siis säästöä reilut puoli miljoonaa. Lisäsäästöjä kaupunki poimii leikkaamalla kaikkein vaikeimmin hoidettavien tukia. Hoitoa ympärivuorokautisesti seitsemänä päivänä viikossa tarvitsevien hoitajilta viedään satanen kuussa: bruttosummana tuki on nyt 744 euroa kuukaudessa ja ensi vuonna 650 euroa.

Tällaisen palkka-alen voi nyky-Suomessa helposti toteuttaa. Kukaan ei mene lakkoon, eikä edes uhkaile sellaisilla voimatoimilla.

”Jokaisella meillä on vastuu toisesta ihmisestä. Meidän velvollisuutemme on hoitaa heidät, vaikka siitä ei mitään maksettaisikaan.”

Näin sanoi Alzheimerin tautia sairastavaa liikuntavammaista miestään hoitava Leena Kaipiainen Keskisuomalaisen haastattelussa 12. joulukuuta. Hän vakuutti jatkavansa puolisonsa omaishoitajana, vaikka tukea ei tulisi senttiäkään.

Näiden yleensä itsekin iäkkäiden puolisoiden vastuuntuntoon voivat kaupunginvaltuutetut vielä toistaiseksi luottaa. Aika näyttää, kuinka nyt vallan kahvassa heiluva sukupolvi hoitaa omat vastuunsa aikanaan. Voittavatko yksinäiset illat ja yöt pyörätuolin äärellä golf-kenttien kutsun tai ulkomaanmatkojen lumon?

Kaikkein hölmöintä omaishoidon tuen leikkauksissa on se, että todelliset säästöt voivat kääntyä piankin kasvaviksi menoiksi laitoshoidon lisääntyessä. Esimerkiksi omaishoidontuen 450 euron kuukausimaksulla (toinen maksuluokka) kotipalvelua voidaan maksaa vain muutama tunti kuukaudessa.

Laitoshoidon kustannus kaupungille on keskimäärin liki 4 000 euroa kuukaudessa.

Moni lähihoitaja on uupunut työssään ja vaihtanut alaa. Omaishoitajalla ei tätä mahdollisuutta ole. Osa saa kiitoksen hoidettavaltaan, mutta aina ei läheinenkään ihminen tähän enää pysty. Esimerkiksi Alzheimerin tauti voi muuttaa ihmisen persoonan täysin vieraaksi; ennen niin kiltistä ja mukavasta puolisosta tuleekin jopa väkivaltainen.

Erityisesti iäkkäät omaishoitajat ovat niitä maan hiljaisia, jotka eivät ole etujaan barrikadeilla vaatineet. Meidän nuorempien olisi se tehtävä.

Jos päättäjämme eivät omaishoitajia arvosta, olisiko kansalaiskeräyksen paikka?

Joulustressi lienee huipussaan näinä päivinä ainakin naisväen keskuudessa. Nurkat pitää jynssätä, perinneherkut kokata ja kenties lahjojakin vielä hankkia, ainakin paketoida ja jakaa. Onko kaikki naapurit, ystävät ja sukulaiset varmasti muistettu?

En malta olla jakamatta Marttojen suurta viisautta: Kaappeja ei kannata siivota, ellei aio viettää jouluaan kaapissa! Elämme vuoden pimeintä aikaa, kynttilänvalossa ei kukaan huomaa likaisia ikkunoita tai pölyisiä kirjahyllyjä.

Siitäkin voi tulla stressi, jos ei pääse kokemaan joulustressiä. Näin huokaili eräs ystävä, joka oli menossa vanhempiensa luokse joulun viettoon – vailla joulunvalmistelupaineita.