Omatunto ei kolkuta

Siitä on nyt kolme vuotta. Olin silloin seitsemännellä luokalla, enkä koskaan aikaisemmin ollut ajatellut ryhtyväni kasvissyöjäksi. Sitten erään ystäväni mielipiteet vaikuttivat ajatuksiini ja tässä sitä nyt ollaan.

Ensin se lähti huonosta omatunnosta lautasella näkyvää lihapalaa kohtaan. Jätin punaisen lihan pois ja pian sen jälkeen lähti myös valkoinen liha. Täysin vegaani ei ruokavalioni kuitenkaan ole, esimerkiksi elämä ilman maitotuotteita kävisi liian hankalaksi.

 

En halunnut vastuulleni sitä pahaa oloa, jonka ajatus lihan syömisestä minulle aiheutti. Kuinka kanaparat kasvatetaan muutamassa kuukaudessa superproteiniipitoisella ruualla siihen mittaan, jollaisia ne olisivat täysi-ikäisinä kolmen vuoden kuluttua. Tai kuinka possuressut voivat elää koko elämänsä ajan olla jalkapuolina karsinassa, jossa ne eivät mahdu edes kääntymään.

Okei, myönnän katsoneeni liikaa propagandavideoita kyseisestä aiheesta, eivätkä lihakarjan olot oikeasti ole aina tällaiset. Siinä on kuitenkin selvä ero, tuleeko liha häkistä vai luomuna ulkoaitauksesta, vai syödäänkö sitä ollenkaan.

 

En ole nyt käännyttämässä tämän lukevia ihmisiä kasvissyöjiksi, vaan herätän ajattelemaan asioita. Luomuliha edes välillä ei ole ollenkaan pahitteeksi, saati sitten saastuttavan naudanlihan korvaaminen vähemmän ympäristöä kuormittavalla kanan lihalla.

Kananmunissa olevasta koodista voi tarkistaa, millaisessa kanalassa kyseiset munat on tuotettu, ja omaan ruokavalioon voi jokainen yrittää ujuttaa lisää kasviksia.

 

Mielestäni ennakkoluulot kasvisruokia kohtaan ovat muutenkin aina olleet päätähuimaavan korkeita. Myös omani olivat. Mieli kuitenkin muuttuu, joten jo vaihtelun vuoksi suosittelen tutustumaan kasvisruuan saloihin esimerkiksi kukkakaaligratiinin, soijarouhekastikkeen tai ratatouillen merkeissä. Niistä kun ei tule huonoa omatuntoa.

 

Kirjoittaja aloittaa syksyllä toisen vuotensa Cygnaeus-lukiossa.

 

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.