Omin megapikselein festareilla

Kulunut viikonloppu oli erilainen kuin muut viikonloput. Nelipäiväinen viikonloppu kului ilman viisituumaisen ruudun kylmää hohdetta näyttöpääte-erakon kasvoilla. Viikonloppu oli parasta Suomen kesää.

Neljä päivää Turussa Ruisrockissa, Suomen vanhimmilla ja kesän suurimmilla musiikkifestivaaleilla tarjosivat hohdokkuutta yllin kyllin ja mielin määrin. Tähän ei tarvittu omien silmien lisäksi minkäänlaista erillistä kurkistusikkunaa ympäröiviin aistiärsykkeisiin.

Festivaaleilla kävin kokemassa kolmeatoista eri konserttia. En napannut yhtäkään kuva- tai videotallennetta, mikä on itselleni melko tavatonta. En kokenut tarvetta. Sitä paitsi silmieni resoluutio yltää jopa teräväpiirtolaatuakin paremmaksi.

Suosikkiartistien livevedot olivat allekirjoittaneelle juurikin tämän ansiosta tuhansia voltteja.

Keikkojen nauttiminen suoralla näköyhteydellä on oma epistolansa. Luovutin vieruskavereilleni vastuun laadukkaiden taltiointien lataamisesta verkkoon, ja keskityin sataprosenttisesti hetkeen. Kokemus osoitti, että konserttielämystä siirrettäessä puhelimen avulla myöhempään käyttöön tilanteen ainoa heikko hohto löytyy AMOLED -näytöltä.

Luurimakeja, kapulaliisoja ja sukupuoliristiriitaa kokevia tunnelmakaappaajia tarvitaan paikan päällä kuitenkin yhtä lailla, ehkä enemmänkin kuin kaltaisiani elitistiuunoja. Nämä ihmiset omistautuvat jakamiselle, ja sekös se meitä ilahduttaa.

Z-sukupolvelle mobiililaitteet ovat kenties liiankin luonteva osa elämää, kuin viides raaja. Vaikka sitä monesti onkin vaikea uskoa, ulkomaailman sivuuttamisella voi kuin voikin missata jotain.

Kotopuoleen vuoden kovimmalta loppuviikolta selvittyäni päätin mehustella festarin kohokohtia. Youtubesta löytyivät.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.