Omissa maail- moissa

Inhoan nappikuulokkeita. Ensin ne eivät pysy päässä ja sitten, kun pysyvät, tuntuvat epämukavilta. Ne ovat myös epähygieenisiä. Joten kun päätin vaihtaa heimoa, helppo valinta oli kunnon kuppikuulokkeet – vastamelutekniikalla, ilman johtoa.

Pitkään kuuluin heimoon, joka kulkee ihmisten ilmoilla ilman minkäänlaisia kuulokkeita. Tämä on perusasetus ja suurimman osan meistä oma valinta. Tässä on hyvät puolensa. On turvallisempaa, kun kuulee ympäröivän maailman äänet.

Monet haluavat myös olla valmiita sosiaaliseen kanssakäymiseen. En minä kuitenkaan. En juuri harrastanut sitä ilmankaan kuulokkeita, joten muutos ei ole suuri.

Tiedän, että ”omissa maailmoissa oleminen” ärsyttää varsinkin vanhempia ihmisiä. Minustakin se on tavallaan epäystävällistä muita kohtaan. Lihatiskillä ja kassalla painan stop-näppäintä, vaan en ota kuulokkeita pois päästä. Tämä on hyvän käytöksen ja laiskuuden välinen kompromissi.

Kunnon keskustelun uhatessa olen valmis keskeyttämään podcastien ja puheohjelmien kuuntelun ja riisumaan kuulokkeet. Toisaalta voin pitää kuulokkeita päässä ilman mitään kuunneltavaakin välttääkseni kunnon keskustelut. Te muut introvertit ymmärrätte, mitä tarkoitan. Sosiaalinen kanssakäyminen on rasittavaa ja harvoin antoisaa.

Mutta jos asiaa on, olkapäähän saa koputtaa. Olen valmis riisumaan kuulokkeeni jopa kesken rehdisti nörtin Vikasietotila-podcastin tai amerikkalaisten koomikoiden hauskan sanailun.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.