On sillanrakentamisen aika

Keski-Suomi on nuori maakunta. Historiallisten maakuntien takamaiden kokoaminen uskottavaksi aluekokonaisuudeksi vaati aikanaan paljon työtä. Se onnistui ja Keski-Suomi saavutti erityisen maineen maakuntana, jolla on vahva yhteinen pyrkimys.

Maakunnallinen paikallispatriotismi kehitettiin huippuunsa.

Seurattiin tarkasti, ettei Keski-Suomi unohdu. Sen sai huomata C. G. Mannerheimkin (1867-1951), jolta jäivät keskisuomalaiset huomioimatta Talvisodan päättymisen päiväkäskyssä. Siinä kiitellään Suomen historiallisten heimoja alkaen Lapin tuntureitten miehistä ja päätyen Uudenmaan ja Varsinais-Suomen lauhkeitten lehtojen poikiin. Lassi Utsjoki (1893-1957) puuttui asiaa pakinassaan välittömästi: "Keski-Suomi on jo monet ajastajat ollut oma maakunta ja toivottavasti tulee pian olemaan myös omana lääninäkin, niin emme me välitä kulkea savolaisten, hämäläisten taikka pohjalaisten viirillä."

Juuriltaan keskisuomalainen valtiomies Kalevi Sorsa (1930-2004) sanoi kerran, että keskisuomalaiset poliitikot ovat sovinnonrakentajia ja yhteistyöhön yli puoluerajojen kykenevää joukkoa varsinkin, jos kysymyksessä on Keski-Suomen asia.

Sorsa huomautti, että maakunnan poliitikot ymmärtävät myös pienten asioiden tärkeyden. Siltarumpupolitiikkaa ei väheksytä, jos uusi rumpu on liikenneyhteyden kannalta välttämätön.

HYVÄT liikenneyhteydet ovat maakunnan kehityksen perusehto. Pääväylät ovat tärkeimmät. Lusi-Vaajakoski -välin valmistuttua ensi vuonna on nelostien pahin sumppu Vaajakoskella.

Eduskuntavaalien sähköistäessä politiikkaa on välttämätöntä, että keskisuomalaiset sopivat Vaajakoskelle rakennettavasti sillasta. Kolme kertaa kalliimpi tunnelivaihtoehto on epärealistinen. Keskisuomalaisten poliitikkojen on otettava vastuu.

Vaajakosken silta on hyvä esimerkki hankkeesta, jossa tarvitaan keskisuomalaista sovinnonrakentamista ja yksituumaisuutta realismin pohjalta. Toivottavasti keskisuomalaisen politiikanteon perinteet pidetään mielessä eivätkä kansanedustajaehdokkaat aloita pikkupolitikointia epärealistisella tunnelilla.

VAAJAKOSKEN sumpun poistaminen toteutuu keskisuomalaisen politiikanteon parhaiden perinteiden siivittämänä.

Keskisuomalaisesta sovittelutaidosta tulee jatkuvasti uusia komeita näyttöjä. Siinä sarjassa viimeisin on maakunnan pohjoispuoliskon kattava Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomi.

Se on merkittävä todiste keskisuomalaisesta sovittelutaidosta. Moni on kysynyt, onko ratkaisun syy vain seuraus se, että yhdistyksen puheenjohtajaksi on valittu emäntä Pirjo Luotola Saarijärven Lannevedeltä.

Luotolan komeassa tuvassa on melkoisesti pohjoisen Keski-Suomen valtaa. Talon isännällä Martti Luotolalla on sanansa sanottavana Saarijärven kuntapolitiikassa. Lähtisivätkö kuntaliitoskeskustelut siltä suunnalta sovinnonrakentamisen pohjalta?

Mitähän siihen karstuset ja kyyjärviset sanoisivat?

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimituksen esimies.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.