Onko Jyväskylässä urbaania eksotiikkaa?

Kesäloma veteli viimeisiään, kun tallasin viime lauantaina helteisessä alkuillassa Jyväskylän Hannikaisenkatua pitkin. Yhtäkkiä erään keskustan hotellin kohdalla jalkakäytävälle kurvaa eteen Sveitsin kilpiä kantava linja-auto. Autosta purkautuu kadulle lauma eläkeikäisen oloisia pirteitä matkalaisia.

– Minkä helvetin takia nuo tänne tulevat, kirpoaa välittömästi huuliltani.

Ei pidä ymmärtää väärin. En omista Kiitos Suomi 1939–1945 -paitaa, eikä kaulassa roiku Suomen leijona -korua. Minulla ei siis ole mitään ulkomaalaisia ihmisiä vastaan. Päinvastoin. On pelkästään ihanaa, jos Keski-Suomen Ateenaan asti vaivautuu muitakin kuin sikailevia rallituristeja.

Mutta mitä ihmettä pittoreskissä alppiparatiisissa asuvat sveitsiläiset voivat saada irti Jyväskylästä? Olen maassa muutaman kerran vieraillut, ja koko ajan oli olo kuin olisi elänyt postikortissa.

Onhan toki mahdollista, että kyseessä oli bussilastillinen pyhiinvaellusmatkalla olleita Zurichin Alvar Aalto Fan Clubin jäseniä. Hieman kuitenkin epäilen.

Jos Jyväskylästä haluaisi antaa edustavan kuvan turisteille, pitäisi heidät päästää ulos bussista kaupunginjohtajan kodin kohdalla, siinä Kramsunkadun ja Alvar Aallon kadun risteyksessä. Siitä lähdettäisiin kävelemään kohti keskustaa, ehkä Alvar Aalto -museon kautta koukaten.

Seminaarinmäellä voitaisiin ihastella jyväskyläläisittäin vanhoja rakennuksia. Jos aikaa on, käytäisiin kääntymässä kampuksella ja Lounaispuistossa.

Sohwin kulmalla miljöö muuttuisi urbaanimmaksi ja rosoisemmaksi. Muutaman korttelin verran kaupungin sielu sykkisi ehkä hieman nukkavieruna, mutta sitäkin sympaattisempana. Pienten erikoisliikkeiden ja monen sortin ravintoloiden ansiosta tulisi vähän samanlainen fiilis kuin Helsingin Kalliossa.

Kirkkopuiston kohdalla voisi vielä nopeasti esitellä kauniin kivikirkon ja vasta entisöidyn kaupungintalon. Sen jälkeen vierasryhmä johdatettaisiin määrätietoisin askelin Gummeruksenkatua ylös kohti Harjun portaita.

Vesitornin ravintolassa virkistäytymisen jälkeen vilkaistaisiin lopuksi yläilmoista näkymää Jyväsjärven suuntaan ennen parkkipaikalla odottavaan bussiin siirtymistä. Joka veisi matkalaiset nopeasti jonnekin muualle.

Olipas miellyttävä kaupunki, sveitsiläiset turisisivat samalla kun yrttisnapsipullo kiertää matkustamossa.

Kaupunkikulttuurisessa mielessä Jyväskylän alakaupunki on ihan kamala paikka. Kirkkopuiston toisesta reunasta alkaa ostoskeskus, jota halkovat kadut. Joku neropatti on muistaakseni joskus taannoin ehdottanut keskustan katujen ainakin osittaista kattamista. Näin saataisiin ydinkeskusta lopullisesti muutettua kauppaparatiisiksi, jossa vesisade ja räntä eivät häiritsisi kulutusjuhlan viettäjää.

Kilpisenkadun ja Aren aukion välisellä alueella samoillessa voisi kuvitella, että Jyväskylä on perustettu joskus 1960-luvulla. Vanha tiilitalo ja Nikolainkulma pitäisikin yhtenäisen kaupunkikuvan nimissä riipiä maan tasalle.

Nyt kun tarkemmin asiaa ajattelen, niin ehkäpä sveitsiläiset tulivatkin juuri alakaupungin takia. Kaikessa sieluttomassa mainosvalovälkkeessään ydinkeskusta saattaa olla alppimaan kansalaisten näkökulmasta mitä eksoottisin kokemus. Vähän kuin kävisi Japanissa.