Onko Nemtsov Venäjän Bäckman?

Venäjän ex-varapääministerin Boris Nemtsovin keskiviikkona saama puolen vuoden matkustuskielto kuvaa hyvin sitä syvää pelkoa, jota Kremlissä edelleen tunnetaan Venäjän 90-luvun poliittista eliittiä kohtaan.

Samasta pelosta kertoi se kolmen viikon takainen päätös, jonka mukaan Nemtsovin ja kumppaneiden kokoama uusi oppositiopuolue Parnas ei pääse puoluerekisteriin, eikä voi siten osallistua ensi joulukuussa pidettäviin duuman vaaleihin.

Matkustuskieltoon saattoi osaltaan vaikuttaa se, millä tavoin paraikaa Strasbourgissa vieraileva Nemtsov ja hänen matkatoverinsa ex-pääministeri Mihail Kasjanov ja shakkimestari Garri Kasparov ovat kuvailleet Venäjän poliittisia oloja kansainväliselle medialle.

Erityisesti Kasparov on laukonut kovilla. Hän totesi keskiviikkona, että "Egyptin tie" on Venäjällä ainoa mahdollisuus demokratiaan. Myös Kasjanov ounasteli, että arabivallankumous yltää Venäjälle 3-4 vuoden sisällä.

Nemtsov esiintyi itse asiassa tovereitaan maltillisemmin korostaen sitä, ettei hän aja varsinaista vallankumousta, koska se tie on johtanut Venäjän historiassa useasti verenvuodatukseen.

Vallankumouksella meuhkaaminen voisi päinvastoin antaa Vladimir Putinille uusia tekosyitä poliisivaltion ohjasten kiristämiseen, Nemtsov toppuutteli, mutta päätyi silti - tai juuri siksi - matkustuskieltoon.

Mitä väliä sitten on jonkin Nemtsovin kohtelulla? Kyseessähän on henkilö, jolla "ei ole Venäjällä juurikaan kannatusta, mutta joka silti matkustelee usein ulkomailla kertomassa näkemyksistään", kuten STT hauskasti kiteytti. Siis eräänlainen Venäjän oma Johan Bäckman?

Ero on ehkä kuitenkin siinä, että Nemtsovin klikki - päinvastoin kuin Bäckman - on kotimaassaan käytännössä ainoa demokratiaa ajava voima, joka uskaltaa ja pystyy edes jollain tavalla haastamaan hallitsevan valtaeliitin.

Nikkelimiljardööri Mihail Prohorovin Oikea asia -puoluetta esitellään toki Venäjän uutena uudistusmielisenä liberaalipuolueena, mutta kun Prohorov on itse todennut, ettei haluaisi oman puolueensa kohdalla käytettävän sanaa "oppositio", niin ei kai sellaista puoluetta oppositioksi voida laskea.

Varsinkin kun monet Kremlissä, esimerkiksi presidentti Medvedevin taloudellinen neuvonantaja Arkadi Dvorkovitsh, ovat suorastaan kiitelleet Prohorovin linjoituksia.

Mitä väliä sitten on sillä, onko Venäjä demokratia? Mitä se meille suomalaisille kuuluu, ja miksi tällaisesta pitää jauhaa aikana, jolloin demokratian synnyinmaa huojuu konkurssin partaalla ja tulivuori Heklakin on ihan juuri purkautumassa.

Ehkä kuitenkin sitä väliä, että aidosti demokraattiset valtiot eivät ole toistaiseksi maailmanhistoriassa käyneet yhtäkään sotaa keskenään. Venäjän kansanvaltaa pitäisi siksi tukea Suomessa jo ihan turvallisuuspoliittisista syistä.

Demokratia pitää myös parhaiten rahan liikkeessä. Jos ei ole kansanvaltaa eikä kansalaisvapauksia, ei ole myöskään todellista oikeusvaltiota, eikä turvallisia investointeja.

Sekin kannattaa muistaa, että Venäjästä riippuu aika monen muunkin maan kehitys. Se on domino-nappula numero yksi, haluaapa sen myöntää tai ei.

Kirjoittaja on maakuntalehtien yhteisen ulkomaantoimituksen toimittaja.

Uusimmat

Kolumnit

Kun tunnemyrsky saa kulmakarvan kohoamaan

Lyhyet

Kulttuuri osana vanhuuden arkea

Kolumni: Pikaliima paikkaa kevään vauriot

Kolumni: Frozen II: Kysymyksiä ja vastauksia

Suhteellisuudentajua parisuhteeseen

Sprintti vahvisti asemaansa

Lyhyet

Kolumni: Kulutusluottoja markkinoidaan moraalittomasti

Kolumni: Älä ainakaan kirjoita tästä kolumnia

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.