Onko järkeä tehdä Tuntematon uudestaan?

Ohjaaja Aku Louhimies ja hänen yhteistyökumppaninsa tiedottivat vastikään uuden Tuntemattoman sotilaan filmaamisesta. Kyse on suurelokuvasta, jonka budjetti on seitsemän miljoonaa euroa. Se on suurin suomalaisen elokuvan historiassa.

Kyse on myös realistisesta ja Väinö Linnan tekstille uskollisesta sotakuvauksesta, vakuuttaa Louhimies.

Tämä kaikki on varmasti aiheuttanut polemiikkia ja ihmettelyä uuden version tarpeellisuudesta. Edvin Laineen vuonna 1955 valmistunut ensimmäinen versio on saavuttanut klassikon aseman suomalaisessa todellisuudessa.

Reino Tolvanen (Rokka), Åke Lindman (Lehto), Heikki Savolainen (Hietanen), Kosti Klemelä (Koskela), Veikko Sinisalo (Lahtinen) ja monet muut elokuvan näyttelijät ovat piirtyneet ikonisina hahmoina suomalaisten mieliin, ja lopun Sibeliuksen Finlandian sävelet ovat iskostuneet aikamme isänmaallisuuden tunnusmerkeiksi.

Rauni Mollbergin 1985 tekemä Tuntematon sotilas on herättänyt ristiriitaisempia kommentteja. Sen värillinen todellisuus avautui luonnollisesti erilaisena verrattuna Laineen versioon.

Myös käsivarakuvaus ja nuorten, osin tuntemattomien näyttelijöiden käyttö toi olennaisesti erilaisen lähestymistavan asetelmaan. Mollbergin versiossa kamera liikkui keskellä tapahtumia ja loi teokseen oman realisminsa.

Mitä voimme odottaa Louhimiehen elokuvalta?

Ensinnäkin historialliset elokuvat ovat sinänsä kiinnostavia. Ne voivat parhaimmillaan laajentaa tietämystämme maamme historiasta ja perinteistä ja samalla tuoda asioiden käsittelyyn aivan uusia ulottuvuuksia.

On luonnollisesti tärkeää, että esimerkiksi nuorisolle tarjotaan kestäviä näkemyksiä suomalaisesta menneisyydestä.

Toisaalta digitaalinen aika tuonee oman lisämausteensa toteutukseen. Entä heijastaako Louhimies teokseensa myös muita, oman aikamme konflikteja? Laajeneeko sovitus yli kansallisten rajojemme, ja jos niin käy, mitä kaikkea siihen voisi tässä mielessä sisältyä?

Tällaisia ja muitakin kysymyksenasetteluja varmaan nähdään, ennen kuin uusi versio on elokuvateattereissa.

Tuntematon sotilas on niin kirjana kuin elokuvana kansallista omaisuuttamme. Se on myös kirjana hyvin elokuvallinen. On selvä, että siihen liittyy monia näkökulmia. Linnan filosofisesti rikas teksti antaa hyvän mahdollisuuden moniulotteisiin tulkintoihin, jolloin romaanin sisältämät elämän ja kuoleman teemat voidaan nostaa aiempia elokuvasovituksia kirkkaammin esiin.

Uusi Tuntematon voi parhaimmillaan olla uusi ja merkittävä teos menneisyytemme visiointiin ja tulkintaan erityisesti nykyajan perspektiivistä, jolloin elokuvan sisältämät näkymät voivat muotoutua monin tavoin sytykkeellisiksi. Suomalaisen identiteetin ja kansallisen historian tulkinta saisi näin uuden mahdollisuuden, kun ihmisyyden koko olemus nostettaisiin esiin. Kyse olisi jostain enemmästä kuin yksittäisten tilanteiden tai henkilökuvien rakentelusta.

Jos näin käy Louhimiehen version kohdalla, niin epäilemättä sen tekemisessä on järkeä.

Kirjoittaja on Tallinnan yliopistossa toimivan Baltic Film and Media Schoolin professori ja Keskisuomalaisen elokuvakriitikko.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.