Onko vapaudella rajaa?

Meillä on varaa leikkiä terveydellämme, sillä olemme tottuneet saamaan apua vaivaan kuin vaivaan – itseaiheutettuunkin. Suomalaisen terveydenhuollon tilassa on paljon parannettavaa, mutta hoitoa ei rajata keneltäkään. Periaatteessa juuri näin pitääkin olla.

Tilanne kuitenkin muuttuu – ellei terveydenhoidon hintakehitykseen keksitä ihmelääkettä pian.

Uusia ja entistä kalliimpia hoitomuotoja kehitetään koko ajan. Parantuminen on mahdollista, mutta entistä kovempaan hintaan. Samalla ihmiset elävät yhä pidempään ja tarvitsevat entistä enemmän sairaanhoitoa kuntonsa yläpitämiseksi. Yhteiskunnan raha ei riitä kaikkeen.

Yksilöllä on oikeus sairaanhoitoon ja yhteiskunnalla on velvollisuus hoitaa. Voiko näin jatkua?

Tulevaisuudessa ainakin kaikkein kalleimpia hoitoja jouduttaneen valitettavasti arvioimaan niiden hyödyn mukaan. Tähän mennessä asiaa koskeva keskustelu on ollut pinnallista ja sitä on käyty ennen kaikkea lääketieteen ammattilaisten parissa. Hyötyjen mittaamisesta ja hoitamatta jättämisestä ei ole puhuttu eikä sovittu.

Ratkaisujen tekemisen on oltava poliittisten päättäjien vastuulla. Kuinka paljon rahaa sijoitetaan hoitoon, jonka ennakoidaan lisäävän elinaikaa vain kuukausilla?

Missä tilanteissa voidaan kokeilla kalliita ja kokeellisia hoitoja, joilla parantumaton sairaus saatetaan saada nitistettyä kokonaan? Ihmishengen arvoa ei voi mitata rahassa, mutta onko hoitoja tehtävä täysin kustannuksista piittaamatta?

Onko yhteiskunnan hoidettava mukisematta huonoista elintavoista johtuvat vaivat? Olisko kaikilla ihmisillä ollut voimia ja mahdollisuuksia parempaan? Mikä on oiretta sairaudesta, mikä silkkaa piittaamattomuutta?

On helpompaa unohtaa hankala kysymys kuin kohdata se todellisuus, että omakin läheinen saattaisi jäädä hoitamatta.

Voiko minulla olla vapaus, mutta yhteiskunnalla siihen liittyvä vastuu?

Tänä syksynä alkaneiden HPV-rokotusten ympärillä on vellonut kohu siitä, onko rokote turvallinen tai ylipäänsä tarpeellinen. Sikainfluenssarokotusten yllättävät ja ikävät seuraukset ovat aiheuttaneet sen, etteivät kansalaiset uskalla luottaa rokotussuosituksiin.

Kyse on suosituksesta, rokotetta ei pistetä kehenkään vastentahtoisesti. Lasta tai nuorta ei rokoteta, jos tämä itse ei sitä halua – ei, vaikka vanhemmat niin päättäisivät.

Kohut vähentävät rokotusintoa. Narkolepsiatapausten jälkeen rokotuksen saaminen saattaa ymmärrettävästi pelottaa.

HPV-rokotteella on myös merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Kohdunkaulansyöpää ehkäisevä rokote maksaa vuosittain noin 2,2 miljoonaa euroa.

Syöpään liittyvät seulonnat ja syövän hoitaminen maksavat noin 44 miljoonaa euroa vuodessa.

Onko yhteiskunnan apu itsestäänselvyys myös siinä tilanteesta, jos sairastuu tautiin, jonka ottamatta jäänyt rokote olisi todennäköisesti estänyt?

Luotanko omaan päättelyyni enemmän kuin lääketieteen ammattilaisten kollektiiviseen mielipiteeseen? Jos laiminlyön lääkärin ohjeita, onko lääkärin velvollisuutena hoitaa minua loputtomasti?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.