Onnea aidolle sankarille!

Pekka Mervola

Joskus tulee oikein hyvä mieli. Näin tapahtui, kun katsoin maanantai-iltana television suoraa lähetystä urheilusankareiden palkitsemista.

Tunnetta ei saanut aikaan jääkiekkotaituri Mikael Granlund, mieshiihdon kunnianpalauttaja Matti Heikkinen tai edes huippuampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen.

Mäkäräinen oli kunnian hetkellä nöyrä. Urheilun eteen tehty suuri työ näkyi sellaisena kokemuksena, jossa ihminen tietää, että hetken takana on myös paljon pettymyksiä.

Juuri nämä asiat jalostuivat yhteen ihmiseen, kun lavalle nousi Kalevi ”Häkä” Häkkinen, 83.

Silmissäni vilisivät halot, mies Saabin katolla, tiukka laskupuku ja suuri kypärä ja ihmeellinen omien teiden kulkija.

Kalevi Häkkinen on Hankasalmen Kovalanmäen kasvatti. Mäen reunoilta hän teki uskomattoman elämäntaipaleen. Kovalla metsätyöllä ja tahdolla hän oli laskettelun esiraivaajia aikana, jolloin Keski-Suomessa ei vielä ollut yhtään oikeaa lasketteluhissiä tai maassa oikeastaan koko lajia.

Häkkinen edusti Suomea alppiyhdistetyssä Cortinan olympialaisissa vuonna 1956. Hän oli sittemmin luomassa uutta lajia, nopeuslaskua. Nopeuslaskussa hänellä on monia ennätyksiä ja voittoja.

Oman nopeusennätyksensä, 205,011 km/h hän laski niinkin vanhana kuin 60-vuotiaana Les Arcsissa Ranskassa.

Häkkinen teki menestyksensä itse. Hän kisasi eri mantereilla mutta kotona Kovalanmäellä oli tavallinen ihminen.

Harjoittelukin oli maanläheistä. Kuntosalissa Kovalanmäen koululla ei ollut hienoja punttisalikapineita vaan Häkkinen treenasi itse tehdyillä jalkaprässeillä, joissa painoina oli lähinnä tukkeja. Aika usein mies roikkui jaloista katosta kummallisissa lenkeistä pää alaspäin.

Moni muistaa Häkkisen Suomen maastohiihdon kulta-ajan laskutekniikan kouluttajana, miehenä muna-asennon takana.

Urheilugaalan erikoispalkinto pitkästä elämänurasta meni oikealle henkilölle. Hän laski vielä 75-vuotiaana Sallassa kansainvälisissä nopeuslaskukisoissa. Onnea Kalevi ”Häkä” Häkkinen!

Häkkisestä huokui tilaisuudessa myönteisyys ja arkijärki. Ne ovat ihmisen vahvuuden osoitus.

Politiikassa ja julkisuudessa näyttää viime vuosina korostuneen kielteisyys ja vastustaminen. ”Ei” on kova sana, mutta se ei yksin johda mihinkään.

Kuntaliitosten, Euroopan yhteisvastuun tai jättilukioiden vastustus voi olla perusteltua mutta niin voivat myös vastustettavat asiat olla.

Vastustamisen, protestoimisen ja toisten mollaamisen kulttuuri ei ole hyväksi. Ajan kulua ei voi pysäyttää ja maailma muuttuu. Se on syytä hyväksyä.

On hyvä ottaa arkijärki käyttöön ja ajatella myönteisesti, että päättäjät tavoittelevat hyviä ratkaisuja.

Joskus olisi mukava kuulla, että ihmiset joukolla sanovat, että maassamme on hyviä päättäjiä ja ihmisiä.

Helppo kriittisyys ei ole älykkyyden osoitus vaan kyky löytää toimivia ratkaisuja eteen tuleviin ongelmiin.

Loppuun kehut. Oletteko katsoneet Ylen Suora Linja-ohjelmaa illansuussa? Se tulee Jyväskylän studiolta ja on ainoa Helsingin ulkopuolella tehty uutisohjelma.

Hyvä Yle! Se on esimerkki, että valtakunnallista uutisohjelmaa voi tehdä Helsingin ulkopuolella.