Onneksi enää ei pihdata

Huomenna se on, suuri musiikkijuhla, Euroviisut. Koska radiossa on parhaat kuvat, spektaakkelia kannattaa seurata nimenomaan radiosta – tai siitä syystä, ettei telkkarin äärellä pysty olemaan tai siksi, että haluaa keskittyä nimenomaan musiikkiin.

Moneen keskivertobiisiin on tänäkin vuonna haettu lisäpotkua jättämällä vaatteet kotiin ja ottamalla pelkät paukkupommit mukaan, joten ei kannata mennä vapaaehtoisesti halpaan.

Yle on pitänyt hienosti Euroviisuja pinnalla radio-ohjelmistossaan. Se on viisaan rahan politiikkaa.

Koska satsaus on iso, se kannattaa hyödyntää tappiin asti. On saatu kuunnella vanhoja euroviisuja ja viisuvoittajia. Helatorstaina kuultiin pitkät pätkät kaikista tämän vuoden euroviisukappaleista, ja vielä Mariskan analyysitkin. Tällä viikolla radioitiin semifinaalit.

Tämä on ollut paitsi olemassa olevan resurssin hyödyntämistä myös ”ilmaista” mainosta huomisesta.

Ohjelmat ärsyttävät vähemmän kuin käytössä kulunut ohjelmapuffi.

Jälkeenpäin voi vain ihmetellä, kuinka Yleisradio panttasi euroviisukappaleita kuin salaista aarretta. Noina kevyen musiikin pulavuosina me tuon ajan nuoret odotimme sormi rec-näppäimellä, että radiosta tulisi edes jotain. Eipä juuri tullut. Sitten Euroviisut tulivat ja menivät. Tuurilla voittajakappale soitettiin Nuorten Sävelradiossa. Kiitos edes siitä.

Palstalla puhutaan radiosta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.