Onnellisia ovat he, joille mäkihyppy ei ole fysiikkaa

Pikkupoikana mäkihyppy oli helppoa. Matti Nykänen tarjosi menestysvuosinaan mielikuvan. Sitä oli hyvä testata kotiseudun nyppylöissä. Pitkään hyppyyn ei tarvittu paljon: mahdollisimman kova vauhti, raju ponnistus ja keskittymistä, että tuli ilmalennostaan jalat edellä alas.

Opiskelin lukiossa pitkää fysiikkaa. Opettivat, miten yksinkertaisesta tehdään monimutkaista. Likikään kaikkea ei kouluvuosien opeista mukaan tarttunut, mutta sen verran evääksi, että mäkiviikon aikana olen yrittänyt ymmärtää, miksi niinkin yksinkertainen asia kuin mäestä pitkälle hyppääminen on niin tavattoman vaikeaa.

Hyppääjällä on paljon voitettavaa - ja nyt en kirjoita rahasta tai kunniasta. Muun muassa kitka, ilmanvastus, maan vetovoima ja kilpakumppanit tekevät kaikkensa, että kilpailun jälkeen montussa juhlisi joku muu.

Nyt hypätään. Istutaan rentona puomilla. Hoidetaan tutut rutiinit siteiden tarkastuksineen ja lasien asetteluineen. Lähdetään liukuun. Asento on staattinen, jalan lihakset jännittyvät työhön, kun kykötämme kiihtyvällä vauhdilla kohti hyppyrin nokkaa. Säilytetään herkkyys ja rentous. Laskuasentomme on oltava optimaalinen, ettemme hukkaa vauhtia jo ladulle. Toivottavasti voitelukopilla tekivät huipputyötä, ettei suksen alle patjaksi sulava vesikalvo ime liukuamme. Onhan voide varmasti oikea ja siihen ajettu kuviointi sellainen, että se ei anna kitkalle valtaa.

Pitää ponnistaa. Hyppyrin kaarteessa olevainen nyhtää alaspäin, mutta pyrkimys on ilmojen teille. Tasapainon säilyttäminenkin on vaikeaa, mutta nyt on kyettävä tuottamaan mahdollisimman paljon ylöspäin suuntautuvaa voimaa ilman, että menettää nopeuttaan. Ajoitus on ongelma, kun vauhtia on 30 metriä sekunnissa. Nyt. Loistava ponnistusliike. Kaikki räjähtävä työ, vuosien harjoittelun tulos, siihen keulalle sekunnin murto-osissa noin seitsemän metrin matkalla.

Ilmassa ollaan, fiilis on hieno, mutta työt kesken. Pitää liukua V-asentoon. Siivetönnä ei voi lentää, mutta yrittää pitää. Vastaiset ilmanvirtaukset saa avukseen, kun kehon pinta-ala on mahdollisimman suuri. Ilmalennon aikanakin nopeus kasvaa, mitä enemmän sen parempi. Tämä on ballistiikkaa. Lentonopeuden ja kaaren korkeuden yhteistulos näkyy suoraan videomittauksesta.

Täytyy laskeutua kansan hurrattavaksi. Telemarkit napsautetaan tyylikkäästi tottakai. Kun tömähtää maan kamaraan korkealta ja kovaa, ei tekisi ensimmäiseksi mieli polvistua kuin kosiakseen. Siitähän tässä on kysymys. Toivottavasti norjalainenkin arvostelutuomari palkitsee. Hyvin meni. Nyt rauhallinen liuku ainakin ohi kaatumisrajan ja sitten kunnon tuuletus. Siitä fanit ja yhteistyökumppanit tykkäävät. Kun nopeutta on kuin moottoritiellä, ei edes suksien päällä seisominen ole helppoa. Muna-asennossa ja sauvojen kanssa olisi mukavampaa.

140 metriä ja tyylistä kaksi kertaa 19 ja kolmesti 18,5. Huonoin ja paras pois. Arvosteluun ei hukattu onneksi kuin neljä pinnaa. Toivottavasti olosuhteet pysyvät samanlaisina, ettei tarvitse huonoilla tuuliraoilla selitellä.

Kirjoittaja on Savon Sanomien urheilutoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.