Onnellisuus on yhteiskunnallista

Kansainvälisissä vertailuissa Suomen on todettu olevan yksi onnellisimpien ihmisten maista. Myös Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) tutkimuksessa neljä viidestä suomalaisesta koki itsensä onnelliseksi.

Onnellisuus mielletään vahvasti yksilön ominaisuudeksi, joten onnellisuutta ei välttämättä helposti hahmoteta yhteiskuntapolitiikan välineeksi.

Sitä se kuitenkin on esimerkiksi onnellisuuden ja terveyden yhteyden kautta.

Terveyspolitiikan toki käsitetään olevan osa yhteiskuntapolitiikkaa - ja ihmisten onnellisuus puolestaan on osa terveyspolitiikkaa.

Tämä ilmenee muun muassa Yhteiskuntapolitiikka-lehden (4/2011) tutkimuksesta, jonka mukaan itsensä onnelliseksi kokevat tuntevat olonsa myös terveeksi. Yhteys ei kuitenkaan toimi toisin päin - eli terveeksi itsensä tuntevat eivät välttämättä koe itseään muita onnellisemmiksi.

IHMISTEN onnellisuuden merkitys yhteiskuntapolitiikan välineenä tulee esille myös tuoreesta Väestöliiton onnellisuutta ja hyvinvointia koskevasta tutkimuksesta.

Tutkimuksen mukaan onnellisuus ja hyvinvointi rakentuvat oikeudenmukaisuuden kokemukselle. Tunne oikeudenmukaisuudesta saavutetaan, kun estetään eriarvoisuuden lisääntymisestä johtuva kahtiajakautuminen yhteiskunnassa.

Sen sijaan taloudelliset seikat menettävät entisestään merkitystään ihmisten koetun hyvinvoinnin rakennusaiheena. Länsimaissa tämä suuntaus on ollut vallalla jo pitkään.

Jo 1970-luvulla tutkija William Easterlin havaitsi, että vaurastuminen ei lisää ihmisten onnellisuutta. Tiettyjen perustarpeiden tyydyttämisen jälkeen talouskasvulla ei enää ole onnellisuutta lisäävää vaikutusta. Vaurastumisen ja onnellisuuden yhteydessä on siten olemassa jonkinlainen lakipiste.

Jonkun mielestä väestölle kohtuullisen elintason turvaamaan pyrkivä sosiaalipolitiikka olisi tällöin tehnyt tehtävänsä ja se voitaisiin siten unohtaa.

Ajatus on kuitenkin yksioikoinen, koska sosiaalipolitiikka on nykyään myös muuta kuin resurssien jakamista ja köyhyyden poistamista.

VAURASTUNEEN väestön hyvinvointi ei enää ole kiinni pelkästään rahasta - toki osalla toimeentulo on yhä tiukassa. Valtaosalle kuitenkin hyvinvointi tarkoittaa subjektiivisesti koettua hyvinvointia eikä niinkään absoluuttisten resurssien jakamista. Koettua hyvinvointia mitataan tavallisimmin onnellisuudella.

Nykypäivänä sosiaalipolitiikka ei ole - eikä sen ainakaan pitäisi olla - vain riskien minimointia ja resurssien jakamista.

Sosiaalipolitiikan tutkijoilla on kova työ yrittää saada niin poliitikkoja kuin julkista valtaa pääsemään irti tällaisesta ajattelutavasta sosiaalipolitiikassa.

Riskien arviointi- ja hallintajärjestelmiä painottavien näkökulmien sijaan tarvitaan myös ihmisten omaa näkökulmaa ja heidän sosiaalisia mahdollisuuksiaan korostavaa sosiaalipolitiikkaa. Se edellyttää ihmisten koetun hyvinvoinnin huomioon ottamista.

Juuri sitä onnellisuuden kokemista.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.

Uusimmat

Kolumnit

Lyhyet

Kolumni: Maailmanperintökohteet uhkaavat tuhoutua Italiassa vuosisadan loppuun mennessä – miksi Italiassa ei puhuta siitä?

Kolumni: Fanipostia linja-autolle ja kirjastolle

Kolumni: Onhan se nyt väärin, että toisilla on kivaa

Kolumni: Enkelit lentävät edelleen Berliinin taivaalla

Lyhyet

Pakina: Taksin jäljet voivat paljastaa tontun käyneen

Kolumni: Konserni sinä olet tähti

Ensin syvä hiljaisuus, sitten pitkä litania

Vuoden kostein juttukeikka

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.