Oodi pihville

Varmoja kevään tulon merkkejä ovat puheet laihduttamisesta. Haluatko olla upea? Laihduta! Rantakuntoon ja eroon joulun aiheuttamista ylimääräisistä kiloista. Ole niin upea, että mahdut bikineihin. Lehdet tarjoavat miljoona eri jumppaohjetta ja ruokavinkkiä. Älä syö hampurilaisia, majoneesi on tuhoisaa. Suklaa, leivonnaiset, ranskalaiset - pannaan kaikki.

Pöydälle nostetaan tehodieetti. Kuulostaa sangen maukkaalta. Mitä tämä hillitön herkku pitääkään sisällään? Terveellisiä elämäntapoja, liikuntaa ja juuri oikeanlaista ruokavaliota. Mausteena ripaus stressiä.

Olisi hienoa joskus lukea otsikko: Onpa hienoa syödä ulkona! Mutustaa kertakaikkisen herkullinen, ranskanperunoilla höystetty pihvi. Sillä pihvi se vasta on jotain.

Syöminen on ihanaa. Se nautinto, kun istahtaa ravintolan pöydän ääreen ja tilaa listasta juuri sen eniten itseään miellyttävän vaihtoehdon, ajattelematta kalorimääriä. On vain sinä ja se herkullinen, rasvainen ateria, ihana pihvi. Ja jos oikein hemmottelee itseään, ottaa vielä jälkiruoankin.

Moni on varmasti elätellyt toivetta lampun hengestä, joka lupaa kalorivapaan päivän: tänään voit syödä mitä vaan, etkä liho. Ei tule tapahtumaan, voin kertoa.

Itse olen monesti ravintolassa pinnistellen hillinnyt haluni ja tilannut salaatin, kun mieheni on samaan aikaan pistellyt poskeensa vähintään kolmekerroksista hampurilaista. Rasva on lentänyt seinille saakka, majoneesi valunut suupielestä ja tuoksu ollut kiduttavan hyvä. Ja minulla salaattini!

Laihduttaminen käy työstä.

Sitä tuomitsee itsensä herkkupaloista ja huono omatunto jyskyttää takaraivossa jokaisen epäterveellisen suupalan jälkeen. Samassa kuosissa ollaan vieläkin, vaikka niin monessa paikassa tarjottiin apua, niin monessa lehdessä oli jumppaohje. Joulu näkyy vatsassa vielä marraskuussakin.

Vaan mitäpä, jos jättäisikin paineet, ja järjestäisi itsestään huolehtimisen omalla tavallaan ja oman kalenterinsa mukaan? Ummistaisi silmänsä hetkeksi jumppaohjehelvetiltä...

Maapallon pyöriminen tuskin lakkaisi.

Ja onko tämä kolumni sittenkin vain keino puhdistaa omaa omatuntoani? Kirjoitan tämän, menen hampurilaiselle ja oma pieni maailmani jatkaa pyörimistään.

Alkuvuoden pahin petturi on kuitenkin Karvinen. Markkinoilla on läski- ja laiskis-Karvisen dieettiohjeita tarjoileva kirja.

Sekin katti oli joskus luottamuksen arvoinen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.