Opiskelijat ja eläkeläiset, liittykää yhteen!

Jyväskyläläisopiskelijoiden voimakaksikko JYY ja JAMKO on maaliskuun alusta tehnyt näkyvää kampanjaa sitouttaakseen kansanedustajaehdokkaat muun muassa opintotuen vahvistamiseen elinkustannuksia seuraavalla kansaneläkeindeksillä. Parlamentaarikkojen haavittaminen opiskelijamyönteiseen leiriin on saanut minut pohtimaan eturyhmäpolitiikan erityistä roolia Suomessa.

Tavallaan opiskelijat ovat täysiverinen perinteinen eturyhmä, kuten esimerkiksi vakituisten työsuhteiden palkansaajat, pienyrittäjät tai eläkeläiset. Opintotuen kehittäminen edelleen rahamuotoisena - ei kohti velkaa - ja ylipäätään koulutuksen maksuttomuus koskettavat jokaista, joka opiskelee, sekä toiselta asteelta välivuositta siirtynyttä fuksia että toista maisteriaan suorittavaa ja sivuduunia painavaa yksinhuoltajaa. Parempi toimeentulo luo konkreettista turvaa epävarmaan maailmaan, tässä ja nyt.

JOKAISEN ETURYHMÄN mukaan juuri heidän kukoistuksensa on yhteiskunnan toiminnan ja tulevaisuuden kannalta elintärkeää. Tässä vaiheessa poliittinen puhe verhoaa hyvinkin tiedossa olevat ryhmäedut laveampiin arvoihin ja mielikuviin. Opiskelijoistakin yhä välillä puhutaan Suomen toivoina, huomisen rakentajina ja niin edelleen. Vaikka tämä olisi jollain tapaa tottakin, minusta on hyvä, että opiskelijat ovat puolestaan muotoilleet vaateensa suorin sanoin. Toivottaisinkin tervetulleeksi intressien paluun politiikan etualalle - se loisi paljon kaivattua läpinäkyvyyttä ehkä enemmänkin kuin vaalirahoituslaki.

INTRESSIT JA RYHMÄEDUT eivät kuitenkaan tarkoita nurkkakuntaista poteroitumista, sillä pelikenttä on yhä täysin vapaa kompromisselle, liittoutumisille ja jaettujen tavoitteiden löytämisille. Eduskuntavaalien jälkeen opiskelijoiden huomio kääntyy omaan opiskelukaupunkiin ja ensi vuoden syksyllä odottavat kuntavaalit. Jyväskylää on vuosikymmenet kehitetty lähinnä omistusasuntoalueiltaan töihin, kauppaan ja vapaa-ajanviettoon autoilevien ihmisten ehdoilla. Vaikka kaupunki profiloituu koko maassa juuri oppilaitoksillaan, ei opiskelijoiden painoarvo näy kaupunkisuunnittelussa. Investoinnit ja rohkeat avaukset kansainvälisesti houkuttelevan opiskelupaikkakunnan luomiseksi loistavat poissaolollaan.

Lähitulevaisuudessa opiskelijoiden ohella myös kohisten kasvavat eläkeläisjoukot tulevat vaatimaan saavutettavampia asuinalueita ja palveluita sekä edullisempaa ja kätevämpää joukkoliikennettä. Olisiko jo nyt aika yhdistää voimat?

Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja.