Opiskelijoitakin kiinnostaa

Presidentinvaalit ovat parhaillaan käynnissä tätä kolumnia kirjoittaessani. Ennakkoäänestys on päättymässä, ja varsinainen äänestyspäivä lähenee kovaa vauhtia. Yli neljällä miljoonalla suomalaisella on mahdollisuus täyttää kansalaisvelvollisuutensa ja kantaa kortensa kekoon päätöksenteossa.

Kuuden vuoden välein koko Suomen huomio keskittyy presidenttiehdokkaiden puntarointiin. Eikä syyttä. Presidentti on Suomen kansan kävelevä käyntikortti, ja käyntikortin sisältö on tärkeä.

Presidentinvaalit ovat äänestäjän kannalta kenties helpoimmat. Ehdokkaiden määrä on huomattavasti pienempi kuin eduskuntavaaleissa tai kunnallisvaaleissa, joten oman ehdokkaan löytäminen lienee helpompaa.

Ehdokkaista ja heidän mielipiteistään on saatavilla paljon enemmän tietoa kuin muissa vaaleissa. Toki tietoa löytää jos sitä etsii, mutta presidentinvaalien kohdalla tietoa ehdokkaista ei tarvitse juurikaan etsiä – se annetaan meille valmiina. Ehdokkaiden taustoista tehdään laajoja selvityksiä, heitä haastatellaan ja vertaillaan lehdissä, radiossa ja tv:ssä.

Myös opiskelijoita nämä vaalit tuntuvat kiinnostavan, mikä on äärimmäisen iloinen asia. Kampuksella kuuluvan normaalin puheensorinan seasta on useita kertoja voinut bongata muun muassa sanat presidentti, äänestää ja vaalikone. Ehdokkaiden sukunimiä tai leikkimielisiä puolueiden lempinimiä kantautuu yllättävän monesta suusta. Muutamat kymmenet opiskelijat myös kantavat oman ehdokkaansa pinssejä rintapielissään ja osoittavat avoimesti oman kantansa parhaasta ehdokkaasta.

Mieleenpainuvin keskustelu, jonka kohtasin, tapahtui tiistai-iltana kahdeksan aikaan Rajakadun kampuksen parkkipaikalla. Olin putsaamassa autoa lumesta ja lähdössä kotiin, kun ohitseni kävelevät kaksi opiskelijaa keskustelivat kohtalaisen kiivaaseen sävyyn, molemmat puolustaen omaa ehdokastaan. Molemmat olivat selkeästi tietoisia vaaleista, ja faktoja ehdokkaista käytettiin vipuvartena omaa kantaa ja ehdokasta puolustettaessa.

Olen kuullut nuoria arvosteltavan passiivisuudesta, mitä tulee äänestämiseen vaaleissa. Osittain siinä on perää, mutta se mistä passiivisuus johtuu, on mysteeri myös minulle. Toivottavasti näissä vaaleissa mahdollisimman moni nuori käyttää äänensä. Passiivisuuden muurin murtamisen työkaluna medialla on suuri vaikutus. Kaikki tieto mitä ehdokkaista ja vaaleista on tullut julkisuuteen, on varmasti saavuttanut myös nuoret äänestäjät.

Nuoret, olkaa rohkeita ja käyttäkää äänenne. Muistakaa, että päätökset, mitä teemme, koskevat meitä kaikkia, vaikkakin ajatus siitä voi tuntua kaukaiselta. Nyt päätetään, kuka on Suomen käyntikortti seuraavat kuusi vuotta. Minä ainakin haluan olla päättämässä niistä asioista, mitä käyntikorttiin painetaan.

Kirjoittaja on kolmannen vuoden matkailualan opiskelija ja toimii opiskelijakunta JAMKOn hallituksen puheenjohtajana.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.