Oppia elinikä kaikki

Termi ”Elinikäinen oppiminen” keksittiin tiettävästi jo 1960-luvulla. Eivätpä arvanneet tuon ajan kasvatustieteilijät, miten oikeassa olivat. Nyt, 50 vuotta myöhemmin, jatkuvasti etenevä digitalisaatio pakottaa aikuiset opettelemaan koko ajan uutta. Kun jotain oppii, huomenna se on jo vanhentunutta.

Kotoa pois muuttaneet aikuiset lapset joutuvat kohtuuttoman paljon toimimaan vanhempiensa etäopastajina. Kahdensadan kilometrin päästäkin heidän pitäisi tietää, mihin cromecastin kuvajainen on hävinnyt äidin tabletilta tai mitä tarkoittaa #tb.

Pelkästään salasanaviidakon hallitseminen on meille ei-diginatiiveille toivoton puuha. Lemmikkieläimen tai lempisienen nimi ei yksistään kelpaa mihinkään, mukana täytyy olla liuta erikoismerkkejä ja numeroita. Salaperäiset lappuset lompakossa ovat joidenkin palvelujen salasanoja, muttei voi muistaa, minkä.

Jaan nyt erinomaisen vinkin, jonka sain kollegalta. Kun esimerkiksi työtietokone vaatii säännöllisin väliajoin uuden salasanan, kannattaa käyttää entistä, mutta laittaa sen alkuun juokseva numero. Minulla on tällä hetkellä menossa numero neljä, ja eläkkeelle jäädessäni olen päässyt vasta kolminumeroiseen lukuun. Jos salasanan alku lomaillessa unohtuu, on helppo löytää oikea kokeilemalla.

Elinikäisen oppimisen merkeissä aloitin tänä syksynä espanjan opinnot alkeista, neljännen kerran. Tällä kertaa peräti aikuislukiossa, joten johan on kumma, jos ei ala kieli taittua. Jos kaikki menee hyvin, yhden aineen ylioppilaskirjoitukset koittavat muutaman vuoden kuluttua.

Päämäärätietoinen opiskelu työn ohessa vaatii hyvää suunnittelua. Se on jo tehty: lakkiaisissa tarjoillaan espanjalaisia herkkuja eli tapaksia, churroja ja crema catalanaa.

Opintaival alkoi takkuisasti. Hoidin ilmoittautumisen kesällä hätäisesti enkä jäänyt kuuntelemaan ohjeita. Oppikirjan kuva oli onneksi espanjan esittelysivulla. Ostopäivän koittaessa otin siitä nerokkaasti kännykällä valokuvan ja painelin kirjakauppaan. Hyllystä ei tuota Hola! -nimistä teosta löytynyt, monia muita kyllä.

Myyjä tuli auttamaan. Kirjaa ei hänkään löytänyt sen enempää hyllystä kuin koneeltakaan. Kun ryhdyimme selvittämään tekijöiden nimiä, ei niitä kuvaamassani kannessa ollut lainkaan.

Silloin fiksu myyjä tajusi, että kyseessä on vain espanjan opintojen nettisivua koristava kuvituskuva. Tunsin itseni tontoksi eli ääliöksi. Jos hoksottimet ovat tätä tasoa, miten käy opintojen?

Sen tärkeimmän espanjankielisen lauseen opin onneksi jo pienenä sarjakuvakirjasta Serenadi neljälle Daltonille. Se kertoo ajasta ennen Trumpin muuria. Daltonin veljekset päätyvät erheen kautta Meksikon puolelle vankilaan. Aina nälkäinen Averell yrittää opetella kysymään espanjaksi ”koska täällä syödään”, mutta hänen versiotaan kuakomekiki ei ymmärretä. Vasta kirjan lopussa hän sanoo täydellisesti Cuándo se come aqui, mutta silloin rosvojoukko on jo palautettu Yhdysvaltojen puolelle, ja vartija toistelee takaisin kuakomekiki, kuakomekiki.

Ei niin pientä kielitaitoa, ettei siitä hyötyä olisi. Kuukausi sitten pääsin tuota lausetta käyttämään, kun haastattelin opettaja Miguel Lopézia hänen keittiössään. Hän tosin mainitsi, etteivät vieraat yleensä noin suoraan kysy, mutta pöytään ilmestyi kohta munakasta ja arepas-leipäsiä.

Lopuksi vitsi. Donald Trump palkkasi Meksikon muurin tekijöiksi ystävänsä kolme pientä porsasta. Niinpä vain kolmasosa muurista oli tiiltä, loput olkia ja risuja. Voi sentään.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .